Kukoistava elämänfilosofia – merkityksen ja aitouden tutkittu tarina

Pronssi - Tämän tekstin väitteet perustuvat alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssi – Olemme arvioineet tämän tekstien väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Touko Kuusi. Murrosikäisenä oli hauskaa kiusata öisin koulun ulkomaalaistaustaista vahtimestaria. Kaveriporukan keskellä vallitsi kisa, kuka pystyisi tekemään hurjimmat seikkailut yöllisessä pimeässä koulussa. Hämäten ja huijaten, kuin rosvot yössä jakaannuimme osiin ja laskeskelimme vahtimestarin yöllisiä kierrosaikoja etsien tunkeutumistilaisuuksia koulun sisälle.

Minun leikkini loppui alkuunsa. Vahtimestari nappasi minut. Olin niin peloissani ja järkyttynyt asiasta, että olin valmis valehtelemaan nimeni ja luokka-asteeni.

Tapahtuman jälkeen kävelin kotiin pohtien kuin hullu. Pelkäsin tiedostamatta varmasti eniten pettymyksen tuottamista vanhemmille. Jostain syystä mieleeni jäi kuitenkin vahvimmin syyllisyys vahtimestarin kiusaamisesta. Lopputuloksena tein yhden ensimmäisistä isoista elämänfilosofisista päätöksistäni. Päätin nostaa tulevaisuudessa moraalin ryhmäpaineen edelle, jos järkeni vihjaisi että toimin väärin.

En enää koskaan osallistunut yölliseen koululeikkiin. Tein tuskin mitään tyhmyyksiä murrosiässä tapahtuman jälkeen. Minusta tuli erakko, joka vietti yläasteensa pari vikaa vuotta mieluummin yksin kuin sekoili.

Elämänfilosofinen kehittyminen ei ole aina suoraviivaista juhlaa. Sen lopussa seisoo kuitenkin usein kiitos. Yläasteen sosiaalisesta katastrofista huolimatta pitkällä aikavälillä juuri pyrkimyksestäni tehdä moraalisesti oikeita valintoja on tullut elämänfilosofiani ja oman elämän merkitykseni kulmakivi.

Päivitys: 10 vuotta tapahtuman jälkeen törmäsin samaiseen vahtimestariin kävellessäni lapsuudenkouluni ohi. Uuden keskustelumme perusteella vahtimestari paljastui kannustavuuden ja hyvän mielen lähettilääksi, joka on aina pyrkinyt positiiviseen opettavuuteen tyhmyyksiin langenneiden kolttosten kohdalla. Osittain oivalluksesta lienee siis myös kiittäminen vahtimestarin silloin kohdatessamme positiivisesti antamia elämänohjeita: Pienistä tyhmyyksistä jatkaa helposti isompiin tyhmyyksiin.

 

Millaista on kukoistava henkilökohtainen elämänfilosofia?

e

Elämänfilosofia on eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaamista: Mikä on elämän tarkoitus? Kuka minä olen? Mikä on elämäni tavoite? Mitä tapahtuu kun kuolen? Miten voin toimia moraalisesti oikein? Mitä on onnellisuus? Mitä on rakkaus? Miten voin parantaa maailmaa? Mikä tekee elämästäni arvokkaan?

Kukoistava henkilökohtainen elämänfilosofia on merkityksellistä elämää, jossa henkilö on löytänyt vastauksia elämän peruskysymyksiin. Kukoistava elämänfilosofia on aitoa. Kukoistavaa elämänfilosofiaa elävä ihminen elää eksistentiaalisten vastaustensa mukaisesti. Lisäksi kukoistavaa elämänfilosofiaa elävä on hyvinvoiva ja tyytyväinen elämäänsä.

Olisin voinut vahtimestariesimerkissäni unohtaa seuraavana päivänä tekemäni elämänlupaukseni. Sitä en kuitenkaan tehnyt ja siksi aloitin silloin elämässäni kukoistavan elämänfilosofian luonnin.

 

Mitä tiedämme kukoistavasta henkilökohtaisesta elämänfilosofiasta?

Tykkään käyttää termiä elämänfilosofia, koska se on osoittautunut niin merkittäväksi omalle kehitykselleni. Empiirisessä psykologiassa henkilökohtaista elämänfilosofiaa ei ole juuri tutkittu[ii]. Tässä tekstissä pyrin kuitenkin keräämään eri puolilta psykologiaa tekniikkoja ja ajatuksia elämänfilosofian kehityksestä[iii]. Koska tarkkaa määritelmää ja jäsennystä kukoistavalle elämänfilosofialle ei ole, teksti sisältää myös ei tutkittua omaa pohdintaani.

Esa Saarinen on puhunut vaikuttavimmin henkilökohtaisen elämänfilosofian miettimisen puolesta. Paljolti hänen ajatustensa pohjalta[iv] (ks. perusteellinen selitys viitteestä) nostan elämänfilosofian rakentamisesta esiin kolme ydinasiaa. Kukoistava elämänfilosofia on merkityksellistä ja aitoa se yhdistyy loistavaan tarinalliseen identiteettiin.

Tarinallinen identiteetti elämänfilosofian rakentajana

eeeeee

Nykypsykologia esittää, että muodostamme identiteettimme eli yksilöllisen käsityksen itsestämme paljolti tarinoiden avulla. Tarinallinen identiteetti on McAdamsin tutkimustyön mukaan yksi persoonallisuuden kolmesta ulottuvuudesta.

Identiteetti on itse käsitetty elämäntarinamme. Siihen kuuluvat lapsuuden kasvukokemuksemme, opiskeluaikojen hulinat, niitä seurannut tulinen työnteko ja siirtyminen paheelliseen perhe-elämään. Elämänfilosofiassa identiteetti kokoaa ajattelutapojemme muutoksia tarinoiksi. Samalla tavalla kuin moraalisen kehitykseni takana oli vahtimestarikokemus, löytyy muidenkin elämänmerkityksiemme muodostumisen takaa erilaisia tarinoita ja kokemuksia.

Se, millaista tarinaa kerromme itsestämme määrää elämänfilosofista kukoistustamme Ennen murrosikää koin itseni huonoksi kuvaamataidossa ja sain siitä heikkoja numeroita. Melkein kaikki piirrokseni muistuttivat abstrakteja taideteoksia, yritin sitten piirtää lehmän tai auringon. Menneessä pursuavassa tarinassani olin iskostettu huonon piirtäjän rooliin, eikä minua jaksanut kiinnostaa piirtäminen.

Murrosiässä koin merkittävän oivalluksen. Tajusin, että samalla tavalla kuin olin monessa kouluaineessa oppinut paremmaksi, voisin oppia myös hyväksi kuvaamataidossa. Aloin rakentaa tarinaani muulla tavoin kuin epäonnistuneita piirroksia muistellen. Tämä johti mullistukseen. Aloin yrittämään kuvaamataidon oppitunneilla, päädyin tekemään vapaaehtoista kuvaamataitoa yläasteella ja lopulta töideni arvostelu alkoi lähestyä kouluarvosanana jopa kymppiä.

Ajattelutapani laajeni tästä elämänfilosofiseksi periaatteeksi. Toivottomasta urheilijasta kasvoi himoliikkuja, onnettomasta yksineläjästä tasapainoisesti sosiaalinen, epävarmasta englannin puhujasta sitä aktiivisesti harrastava ja ennen kaikkea: minulle kasvoi himo itsensä kehitykseen.

Voi sanoa, että omaksuin toimijalähtöisen identiteetin. Toimijuus (agency) on kykyä nähdä itsensä tarinassaan sankarina, aina valmiina toimimaan. Toimijuutta huokuva elämäntarina ei jää kiinni kohtaloon, vaan astuu eteenpäin niin työpaikan menetyksen, koepettymyksen kuin avioeron jälkeen.

Toimijalähtöisen tarinallisen identiteetin on havaittu alustavasti parantavan hyvinvointia. Eräässä tutkimuksessa psykoterapian yhteydessä seurattiin potilaiden elämänkirjoituksia[v]. Tutkijoiden ja potilaiden riemuksi terapia toimi. Potilaiden tarinat muovautuivat kohti suurempaa uskoa omaan toimintakykyyn ja pärjäämiseen maailmassa. Tätä seurasi toinen positiivinen yllätys, kun pian tarinoiden muuttumisen jälkeen myös potilaiden psyykkinen terveys parani[vi].

Toimijalähtöinen identiteetti yhdistyy kiinnostavasti myös tutkimukseen kasvun ajattelutavasta (growth mindset). Tutkimuksia kokoavan meta-analyysin perusteella omien ominaisuuksien näkeminen kehittyvinä voi johtaa hedelmällisiin tuloksiin elämässä. Toimijalähtöisen identiteetin ja growth mindsetin kehittämiseen löytyy tekstin lopusta harjoite.

On myös alustavia viitteitä siitä, että tarinallisen identiteettimme kannattaa olla johdonmukainen. Johdonmukaisessa elämäntarinassa korostuu selkeä kronologisuus, syyseuraussuhteiden selkeys ja tarinalle suurten linjojen, kuten taustatekijöiden ja arvojen selkeä esitys. Johdonmukainen elämäntarina on kerrottuna toisillekin ihmisille ymmärrettävä. Tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, jotka raportoivat omaa elämänidentiteettiään johdonmukaisemmin kaoottisen kotkottamisen sijasta nauttivat keskimäärin suuremmasta hyvinvoinnista.

Merkityksellinen elämä

eeeee

Tutkimuksen perusteella itse arvioitua merkityksellistä elämää seuraavat erityisesti elämän päämäärällisyyden ja arvon, kyvykkyyden ja itsearvostusten kokemukset. Elämänfilosofiselta kannalta elämän merkitys muodostuu oman kokemukseni mukaan keskeisimmin vastausten löytämisestä elämänfilosofisiin kysymyksiin[vii]. Pelkkä eksistentiaalinen pohdinta ei tutkimusten perusteella näytä johtavan elämänfilosofiseen kukoistukseen. Tutkimuksessa havaittiin, että elämän merkityksellisyyttä etsivät ihmiset ovat keskimääräistä ihmistä onnettomampia.

Merkityksellisyyden[viii] löytäminen kuitenkin palkitsee. Japanissa ja Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että merkityksellistä elämää elävät ihmiset elävät keskimäärin pidempään. Toisten tutkimusten perusteella[ix] merkityksellistä elämää elävät ihmiset vaikuttavat olevan keskimääräistä terveempiä, onnellisempia, tyytyväisempiä elämäänsä ja vähemmän masentuneita. Meillä on myös alustavaa tutkimustietoa siitä, että suhde on kausaalinen ja merkityksen kokemusta voi parantaa harjoittein. Merkityksen lisäämiseen perustuvat lyhytterapiamuodot ovat useissa hyvin tehdyissä tutkimuksissa[x] parantaneet sairaalassa kärsivien ihmisten merkityksen kokemusta[xi] ja heidän hyvinvointiaan[xii]

Merkityksen löytämisen eli vastausten löytämiseen elämänfilosofisiin kysymyksiin ei löydy helppoa apua. Omassa matkassani kohti merkitystä tärkeää on ollut ymmärtää, että oikeiden vastausten sijaan tulee etsiä riittävän hyviä vastauksia. Koska elämänfilosofisiin kysymyksiin kukaan ei voi antaa lopullisia vastauksia, on parempi muotoilla vastaukset niin, että ne ainakin edistävät omaa hyvinvointia. Positiivisen psykologian tutkimukset tarjoavat sadoilla koehenkilöillä koeteltuja luotettavia vastauksia hyvinvointiin. Uskon siksi, että positiivisen psykologian tutkimus voi olla parasta inspiraatiota elämän peruskysymyksiin vastausten muodostukseen. Esimerkiksi positiivisen psykologian tutkimustiedosta yleiskuvaa luova tekstini hyvistä elämänvalinnoista antaa hyviä suuntaviivoja oman elämänfilosofian löytämiseen.

Aitous (authenticity)

eeee

Kukoistavaan elämänfilosofiaan ei riitä, että unelmoi, vaan pitää olla aito. Aitoutta pisimmälle empiirisesti psykologiassa tutkineet Michael H. Kernis ja Brian Goldman ovat määritelleet sen koostuvan neljästä asiasta[xiii]. Näitä ovat omien ominaisuuksien tiedostaminen ja hyväksyminen, vääristymätön omien ominaisuuksien ja kokemusten käsittely, johdonmukainen käyttäytyminen ja pyrkimys näyttää oma aito itsensä lähimmille ihmisille.

Aitous on siis johdonmukaisuutta (conguence). Aidon henkilön ominaisuudet, henkilön elämänfilosofinen ajattelu ja henkilön teot ovat yhdenmukaisia. Aitona itsensä oleminen vaatii haastavaa punnitsemista, jotta tekee eniten arvojensa mukaisia elämänvalintoja. Leivän tuonti perheelle voi olla aidompi arvo kuin ryhtyminen unelma-ammattiin freelancer taidemaalariksi.

Aitouden[xiv] hyödyistä on alustavaa tutkimusnäyttöä. Yksittäisissä tutkimuksissa[xv] aidompien ihmisten[xvi] on havaittu olevan hieman keskimääräistä onnellisempia, psykologisesti hyvinvoivempia, vähemmän masentuneita, omaavan paremman itsetunnon, tyytyväisempiä parisuhteeseensa ja omaavan opiskeluvaiheessa selkeämpiä urasuunnitelmia.

Aitoutta edeltää mielestäni elämän merkityksellisyyden eli elämänfilosofisten vastausten löytäminen. Olen itse pienestä pitäen tykännyt keksiä tarinoita, unelmoida itsekseni taianomaisista seikkailuista. Kiinnostuessani itsensä kehityksestä tein elämästäni merkityksellistä. Sisäistin oman maailmanparannusfilosofiani, elämänkehitysfilosofiani, urheilu-unelmani ja taikauskoiset pyrkimykset uskomattomaan. Mutta merkityksellisyys ei taannut aitoutta. Olin sisäistänyt vahvan elämänfilosofisen päämäärän siitä, että haluaisin olla maailmaa parantava yleisnero, mutta oikeasti vain pelasin illat tietokoneella ja päivät istuin koulunpenkillä. Lukioaikainen suuri elämänfilosofinen oivallus oli minulle se, että jos haluaa saavuttaa aidon itsensä saada toimintansa ja filosofiansa yhteensopiviksi, tulee kehittää elämänhallintaa. Vaikka elämän merkityksen löytäminen tuo usein sisäisen innon pyrkiä tekemään omia juttuja, niin elämänhallintaa tarvitaan perusasioiden, esimerkiksi yöunen, arjen rutiinien ja elämän ahdistuskausien läpi puskemiseen. Tämä pätee myös pyrkimykseen tuoda omaa aitoa herkempää luonnettaan tai seksuaalisuuttaan esiin toisille ihmisille. Käyttämällä elämänhallinnan tekniikoita, esimerkiksi suunnittelemalla etukäteen toimintaansa voi pystyä ylittämään helpommin kynnyksiä, joita liittyy oman aidon identiteettinsä jakamiseen toisille ihmisille. Laajatutkimustietoon perustuva työkalupakki elämänhallinnan kehittämiseen löytyy Frank Martelan kirjasta Tahdonvoiman käsikirja. Siitä saa pintaraapauksen tästä infograafista.

Harjoitteita kukoistavan elämänfilosofian muodostamiseen.

Oman kokemukseni mukaan kukoistava elämänfilosofia syntyy, kun ihminen luo omat merkitykselliset vastauksensa elämän peruskysymyksiin, nämä vastaukset tulevat osaksi omaa toimijalähtöistä tarinamuotoista identiteettiä ja vastaukset tulevat aidoksi osaksi omaa arkipäiväistä toimintaa. Seuraavaksi esittelen kaksi tutkittua harjoitusta matkalle kohti kukoistavaa elämänfilosofiaa.

Harjoite – Elämänfilosofiset inspiraatioluennot:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämänfilosofiset inspiraatioluennot ovat työkalu ehkä erityisesti elämän merkityksen ja elämän peruskysymyksiin vastaamiseen. Ne ovat ajatuskulkuja sykähdyttäviä tapahtumia videolla tai paikan päällä. Tällaisten luentojen tehosta on alustavia viitteitä Jaakko Korhosen tekemästä kvantitatiivisesta tutkimuksesta.[xvii] Sen perusteella Esa Saarisen filosofia ja systeemiajattelu kurssin käyminen saattaa parantaa keskimäärin hyvinvointia. Sitä kuinka paljon kurssi lisää mahdollisia elämänfilosofisten vastausten löytämiseen, ei ole voitu kuitenkaan tieteellisesti arvioida. Tutkimus käsitteli luentosarjaan osallistuneita ihmisiä. Varmimmin kehitystä elämänfilosofiaansa voinee saada osallistumassa keväisin Helsingissä pidettäviin avoimiin luentoihin. Tosin luentovideoiden katsomisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.

Filosofia ja systeemiajattelu kurssin vanhoja luentoja on katsottavissa tästä.

Harjoite – Kasvun tarina

eeeeeeeeeeeee

Kasvun tarina (growth narrative) on harjoitus, jolla voi mahdollisesti vahvistaa omaa toimijuuttaan tarinallisessa identiteetissään, lisätä elämän merkitystä ja löytää vastauksia siten elämän peruskysymyksiin.

Kasvutarinassa mietitään ensin kaksi elämänaluetta, joissa on kasvanut henkilönä. Joku henkilö on esimerkiksi saattanut kasvaa nyhveröstä sosiaaliseksi. Toinen on onnistunut pitämään jo puoli vuotta salirutiinia kasassa. Elämänalueet on hyvä pyrkiä kuvaamaan niin tarkasti ja konkreettisesti kuin mahdollista käyttäen rikasta tarinan kieltä ja esimerkkejä. Tämän jälkeen pyrkimyksenä on miettiä miten nämä kokemukset voisivat antaa voimaa nykyisistä haasteista tai tulevista elämäntilanteista selviämiseen.

Kasvutarina tekniikka saa pohjansa Meaning-Making interventio lyhytterapiasta. Lyhytterapian on alustavasti havaittu tutkimuksissa lisäävän elämän merkityksellisyyttä ja hyvinvointia syöpäpotilailla. Koska tulokset on tutkimuksissa havaittu 1-4 kappaleella 30-90min sessioita, kannattaa ehkä harjoitukseen varata pidempi aika ja mahdollisesti useampi kerta, jos haluaa saada varmempia tuloksia. Olennaista on, että tekniikan idea ei ole olla aivoriihi-tekniikka arjen ongelmiin, vaan se sopii hieman isompien elämän haasteiden ja murheiden käsittelyyn. Esimerkiksi mieltä jännittävä esiintyminen, parisuhteen päättyminen tai työstressi voivat laittaa elämän merkityksen lentämään häränpyllyä. Tekniikka voi laittaa tälle pisteen. Tärkeää on tosin huomata, että itse tehty harjoite ei voi koskaan täysin korvata tai vastata alkuperäistä terapiaa, koska alkuperäinen terapiamuoto on aina psykologin vetämä[xviii].

Lukemistoa ja linkkejä elämänfilosofian kehittämiseen

Perehtyminen psykologiseen tutkimustietoon, esimerkiksi osallistuminen syksyllä erinomaiselle ilmaiselle science of happiness kurssille voi antaa suuntaviivoja oman elämänfilosofian muodostamiselle. Frank Martelan teokset ovat oman elämänfilosofian muodostukseen ja käyttöön viemiseen tutkittua positiivista psykologiaa. Hänen teoksensa Valonöörit on hyvä kuvaus auttamaan vastaamaan omiin elämänfilosofisiin kysymyksiin. Tahdonvoiman käsikirja tarpeellinen opas siinä vaiheessa, kun elämänfilosofia on kunnossa, mutta haluaisi muuttaa myös oman toimintansa sen mukaiseksi. Valonöörit kirjan ydinsisällöstä eli itseohjautuvuusteoriasta löytyy myös teksti tästä ja tahdonvoiman käsikirjasta tutkituista vinkeistä saa pintaraapaisun tästä

Tykkäsitkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä.

Lähteet:

Adler, Jonathan M. “Living into the Story: Agency and Coherence in a Longitudinal Study of Narrative Identity Development and Mental Health over the Course of Psychotherapy.” Journal of Personality and Social Psychology 102, no. 2 (2012): 367.

Baerger, Dana Royce, and Dan P. McAdams. “Life Story Coherence and Its Relation to Psychological Well-Being.” Narrative Inquiry 9, no. 1 (1999): 69–96.

Boyle, Patricia A., Lisa L. Barnes, Aron S. Buchman, and David A. Bennett. “Purpose in Life Is Associated with Mortality among Community-Dwelling Older Persons.” Psychosomatic Medicine 71, no. 5 (2009): 574.

Breitbart, William, Barry Rosenfeld, Christopher Gibson, Hayley Pessin, Shannon Poppito, Christian Nelson, Alexis Tomarken, et al. “Meaning-Centered Group Psychotherapy for Patients with Advanced Cancer: A Pilot Randomized Controlled Trial.” Psycho-Oncology 19, no. 1 (January 2010): 21–28. doi:10.1002/pon.1556.

Brian Middleton Goldman, Michael H. Kernis. “Role of Authenticity in Healthy Psychological Functioning and Subjective Well-Being,” n.d.

Brunell, Amy B., Michael H. Kernis, Brian M. Goldman, Whitney Heppner, Patricia Davis, Edward V. Cascio, and Gregory D. Webster. “Dispositional Authenticity and Romantic Relationship Functioning.” Personality and Individual Differences 48, no. 8 (June 2010): 900–905. doi:10.1016/j.paid.2010.02.018.

Burnette, Jeni L., Ernest H. O’Boyle, Eric M. VanEpps, Jeffrey M. Pollack, and Eli J. Finkel. “Mind-Sets Matter: A Meta-Analytic Review of Implicit Theories and Self-Regulation.” Psychological Bulletin 139, no. 3 (2013): 655.

“ Forgas, Joseph P., Kipling D. Williams, and Simon M. Laham. Social Motivation: Conscious and Unconscious Processes. Cambridge University Press, 2005.

Habermas, Tilmann, and Susan Bluck. “Getting a Life: The Emergence of the Life Story in Adolescence.” Psychological Bulletin 126, no. 5 (2000): 748.

Henry, Melissa, S. Robin Cohen, Virginia Lee, Philippe Sauthier, Diane Provencher, Pierre Drouin, Philippe Gauthier, et al. “The Meaning-Making Intervention (MMi) Appears to Increase Meaning in Life in Advanced Ovarian Cancer: A Randomized Controlled Pilot Study.” Psycho-Oncology 19, no. 12 (December 1, 2010): 1340–47. doi:10.1002/pon.1764.

Huppert, Felicia A. “Psychological Well-Being: Evidence Regarding Its Causes and Consequences†.” Applied Psychology: Health and Well-Being 1, no. 2 (July 1, 2009): 137–64. doi:10.1111/j.1758-0854.2009.01008.x.

Korhonen, Jaakko Mikael, others. “Yliopisto-Opetuksella Kukoistusta-Elämänfilosofisen Luentosarjan Vaikuttavuus Hyvinvointiin,” 2012. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/5190.

Lee, Virginia, S. Robin Cohen, Linda Edgar, Andrea M. Laizner, and Anita J. Gagnon. “Meaning-Making Intervention during Breast or Colorectal Cancer Treatment Improves Self-Esteem, Optimism, and Self-Efficacy.” Social Science & Medicine 62, no. 12 (June 2006): 3133–45. doi:10.1016/j.socscimed.2005.11.041.

Martela, Frank, Lauri Järvilehto, Peter Kenttä, and Jaakko Korhonen, others. “Esa Saarinen-Elämän Filosofi,” 2013. https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/10888.

McAdams, Dan P. “Personality, Modernity, and the Storied Self: A Contemporary Framework for Studying Persons.” Psychological Inquiry 7, no. 4 (1996): 295–321.

McAdams, Dan P., and Kate C. McLean. “Narrative Identity.” Current Directions in Psychological Science 22, no. 3 (2013): 233–38.

McAdams, Dan P., and Jennifer L. Pals. “A New Big Five: Fundamental Principles for an Integrative Science of Personality.” American Psychologist 61, no. 3 (2006): 204.

“McAdams, D. P. (1999). Personal Narratives and the Life Story. Handbook of Personality: Theory and Research, 2, 478-500.,” n.d.

Michael H. Kernis, Brian M. Goldman. “A Multicomponent Conceptualization of Authenticity: Theory and Research.” Advances in Experimental Social Psychology, 2006, 283–357. doi:10.1016/S0065-2601(06)38006-9.

Niemiec, Ryan M. “VIA Character Strengths: Research and Practice (The First 10 Years).” In Well-Being and Cultures, edited by Hans Henrik Knoop and Antonella Delle Fave, 11–29. Cross-Cultural Advancements in Positive Psychology 3. Springer Netherlands, 2013. http://link.springer.com.libproxy.helsinki.fi/chapter/10.1007/978-94-007-4611-4_2.

“OK Now What? Taking Action with Strength | Featured Resources.” Accessed June 29, 2015. http://www.viacharacter.org/resources/ok-now-what-taking-action-with-strength-by-ryan-m-niemiec-psy-d/.

Oyserman, Daphna, and Stephanie Fryberg. “The Possible Selves of Diverse Adolescents: Content and Function across Gender, Race and National Origin.” Possible Selves: Theory, Research, and Applications 2, no. 4 (2006): 17–39

Saarinen, Esa. “Soveltavan Filosofian Luova Räjähdysvoima.” Niin & Näin 1 (2003): 8–13.

Steger, Michael F. “Experiencing Meaning in Life.” The Human Quest for Meaning: Theories, Research, and Applications, 2012, 165–84.

Steger, Michael F., Todd B. Kashdan, Brandon A. Sullivan, and Danielle Lorentz. “Understanding the Search for Meaning in Life: Personality, Cognitive Style, and the Dynamic Between Seeking and Experiencing Meaning.” Journal of Personality 76, no. 2 (April 1, 2008): 199–228. doi:10.1111/j.1467-6494.2007.00484.x.

Stillman, Tyler F., Roy F. Baumeister, Nathaniel M. Lambert, A. Will Crescioni, C. Nathan DeWall, and Frank D. Fincham. “Alone and without Purpose: Life Loses Meaning Following Social Exclusion.” Journal of Experimental Social Psychology 45, no. 4 (2009): 686–94.

Tavernier, Royette, and Teena Willoughby. “Adolescent Turning Points: The Association between Meaning-Making and Psychological Well-Being.” Developmental Psychology 48, no. 4 (2012): 1058.

Vymĕtal, Jan. “[Authenticity in psychology and psychotherapy].” Sborník Lékar̆ský 103, no. 3 (2002): 313–21.

Wenzel, Amanda J., and Rachel G. Lucas-Thompson. “Authenticity in College-Aged Males and Females, How Close Others Are Perceived, and Mental Health Outcomes.” Sex Roles 67, no. 5–6 (July 9, 2012): 334–50. doi:10.1007/s11199-012-0182-y.

White, Nathan J., and Terence J. G. Tracey. “An Examination of Career Indecision and Application to Dispositional Authenticity.” Journal of Vocational Behavior 78, no. 2 (April 2011): 219–24. doi:10.1016/j.jvb.2010.09.015.

Käytettyjä toissijaisia lähteitä primäärilähteiden etsinnässä:

-positive psychology podcast – episodes – meaning, authentisity

– Scientific Self-Help: The State of Our Knowledge – Less Wrong.” Accessed June 29, 2015. http://lesswrong.com/lw/3nn/scientific_selfhelp_the_state_of_our_knowledge/.

– wikipedia

– positive psychology courses

– google scholar

– The Wiley-Blackwell Handbook of Positive Psychological Interventions

Kuvien lähteet:

https://pixabay.com/p-794978/?no_redirect

Wikimedia commons

https://www.flickr.com/photos/kargaltsev/5885438422

https://pixabay.com/en/map-treasure-hunt-design-document-510185/

http://miggzs.deviantart.com/art/Looking-to-the-Sky-to-Save-Me-117856839

http://www.deviantart.com/morelikethis/collections/270675539

[i] Tosin olenkin siirtymässä sieltä pois käytännöllisempään maailmaan hyvinvoinnin parantamisen ja Aalto yliopiston informaatioverkostoissa tänä syksynä kandin aloittamisen suuntaan

[ii] Esa Saarisen luentoihin liittyen ja häneen liittyvissä tutkimusryhmissä on tehty jonkin verran henkilökohtaista elämänfilosofiaa liippaavaa tutkimusta. Kuitenkaan itse käsitettä henkilökohtainen elämänfilosofia ei ole käsitelty juuri psykologisessa tutkimuksessa tai sen yhteyksiä ei ole pyritty ainakaan empiirisesti tai faktorianalyyttisesti erittelemään. Esimerkiksi Korhosen tutkimuksessa Saarisen luennoinnin vaikutuksista hyvinvointiin, ei pyritä jäsentelemään opiskelijoiden henkilökohtaisen elämänfilosofian kehitystä, vaan tutkimaan, miten luennointi vaikuttaa jo hyväksyttyihin hyvinvoinnin mittareihin. Käytännössä tämä saattaa johtua siitä, että elämänfilosofia on käsitteenä niin epämääräinen ja monitulkintainen möllikkä, että sitä ei ehkä edes kannata yrittää käyttää tieteellisenä käsitteenä. Lisäksi käsite saattaa aiheuttaa käsitteellisiä epäselvyyksiä, koska se sekoittuu helposti yleiseen elämänfilosofiaan. Esimerkiksi Esa Saarinen ei tee käsitteiden välille juuri eroa tekstissään Soveltavan filosofian luova räjähdysvoima. Minusta tämä ero on kuitenkin tarpeellinen, koska vaikka mahdollisesti Saarisen kannattaman soveltavan filosofian tekeminen pitää ehkä sisällään myös henkilökohtaisen filosofian, asia ei päde toisinpäin. Elääkseen kukoistavaa henkilökohtaista elämänfilosofiaa ei ole pakko kertoa toisille ihmisille puhujalavoilta retorisin keinoin ja tunnelatauksen aiheuttaen toisten henkilökohtaista elämänfilosofiaa kiihdyttävää toimintaa. Henkilökohtainen kukoistava filosofia voi olla myös enemmän sisäänpäin kääntynyttä, omaa ajatuksen liikettä.

[iii] Ainakin siinä muodossa, missä sen tekstissä määrittelen ja lopussa mainittujen harjoitteiden muodossa. Tekisi mieli sanoa enemmän, mutta koska henkilökohtaisen elämänfilosofian käsitteellisiäkään yhteyksiä ei ole tutkittu, niin on paha sanoa enemmän.

[iv][iv] Uskon että juuri nämä kolme asiaa saattavat olla henkilökohtaisen elämänfilosofian keskeisiä elementtejä kolmesta syystä. Ensimmäisenä aitous, merkityksellisyyden kokemus ja kukoistava tarinamuotoinen identiteetti vaikuttavat liittyvän elämänfilosofian perustavimpiin kysymyksiin[iv]. Harva voi kiistää, etteikö elämän ja maailman merkitykset olisi isoimpia juttuja, mitä voi miettiä. Samoin aitouteen ja tarinalliseen identiteettiin liittyvät oman itsensä perusolemus ja perusidentiteetti vaikuttavat ehkä isoimmilta asioilta, mitä itsestä voi kysyä.

Toiseksi näihin aarrekarttamme kolmeen ydinääriviivaan näyttää liittyvän kiinnostavaa alustavaa psykologista tutkimustietoa.

Ja kolmanneksi ja ehkä keskeisimmin nämä ovat asioita, joita Esa Saarinen erityisesti korostaa pyrkiessään edistämään ihmisten elämänfilosofista ajattelua (katso alla perusteellinen analyysi tästä)

Käyn läpi seuraavaksi lyhyesti datan, johon perustan tämä päätelmän ja sen jälkeen yksitellen autenttisuuden, kukoistavan tarinallisen identiteetin ja elämän merkityksellisyyden ja selitän, miten ne liittyvät Esa Saarisen esittämiin perusteeseihin tässä. Toki pitää huomata, että tällainen metodi on laadullinen, perustuu niukkaan ainoistoon ja on epävarma. Vähintään on kuitenkin selkää, että mainitsemani kolme asiaa ovat ainakin suhteellisen tärkeitä Esa Saarisen ihmisten henkilökohtaisen elämänfilosofian jäsennyksissä.

Luentojen alun oppimistavoitteissa hän mielestäni tiivisti kukoistavan elämänfilosofian tärkeimmän ytimen selkeimmin

Esa Saarinen kiteyttää luentosarjan tavoitteet seuraavalla tavalla:

  1. ”Vahvistaa kykyämme jäsentääomaa elämänfilosofista ajatteluamme”

(Elämänfilosofia – elämän taustalla olevia ajatuksia)

  1. ”Lisätä kykyämme kohdata luovastija tuloksellisestioman elämämme tilanteita, kokonaisuuksia, muutoksi vaihtoehtoja ja valintoja”
  2. ”Toteuttaa parasta itseämmeja vahvistaa kykyämme elää ja toimia omien arvojemme mukaisesti

Ja melko lailla samaan pyrkivän Pafos-seminaarin tavoitteet seuraavalla tavalla:

”Pafos-seminaarin perusidea on auttaa ihmisiä kukoistamaan. Esa Saarisen luentojen ympärille rakentuva seminaariviikko pyrkii luomaa oivalluksen ympäristön, jossa osallistuja voi paneutua oman elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa perusteisiin keskittyneesti ja inspiroituneesti.”

Autenttisuus

Erityisesti autenttisuus on hyvin vahvasti esillä näissä kurssien elämänfilosofisissa tavoitteissa. Autenttisuuteen kuuluu toimiminen johdonmukaisesti omien arvojen mukaisesti (katso myöhemmin tekstin kohta autenttisuus). Esa Saarisen elämänfilosofian kurssin tavoitteissa korostuu samalla tavalla ajattelun jäsentäminen (johdonmukaiseksi?) ja toimiminen omien arvojen mukaisesti. Lisäksi oman parhaan itsensä toteuttamisen voisi ajatella olevan hyvin lähellä aitouden tavoittelua. Toisin sanoen kaksi kappaletta kurssin kolmesta perustavoitteesta tuntuisi olevan hyvin lähellä aidon itsensä etsimisen määrittelyä.

Kukoistava tarinallinen identiteetti

Kurssien elämänfilosofisissa tavoitteissa kukoistava tarinallinen identiteetti näkyy mielestäni samoissa kohdissa kuin aitous näkyi, tosin ei ehkä niin suorasti. Kukoistavassa tarinamuotoisessa identiteetissä vaikuttaa tutkimusten perusteella olennaista olevan toimijuuden kokemus, tunne siitä, että pystyy hallitsemaan omaan elämäänsä. Tämä näkyy mielestäni kolmannen kohdan tavoitteessa pyrkiä omien arvojen mukaisesti

Tutkimusten perusteella toinen tärkeä asia vaikuttaisi olevan identiteettitarinoiden koherenssi. (katso kappale koherenssista) Tässä taas näyttäisi olevan samaa elämänfilosofian jäsennyksen kanssa (kohta 1) ja pyrkimyksen toimia omien arvojen mukaisesti kanssa.

Epätarkemmin Mielestäni kukoistava tarinamuotoinen identiteetti on myös kiinnostavasti yhteydessä siihen, miten Esa Saarisen kurssien muodostumisen perusta on esimerkeissä ja havainnollistuksissa, jotka käyttävät eri ihmisten tarinoita. Lisäksi tarinallinen identiteetti on myös mielestäni yhteydessä ainakin luovaan elämänreagointiin. On olemassa alustavaa korrelatiivista tutkimusta siitä, että kykymme kuvitella ja hyväksyä itsemme erilaisissa tulevaisuuden tutkimuksissa olisi yhteydessä parempaan hyvinvointiimme tulevaisuudessa. Tämä viittaisi siihen, että kukoistavan tarinallisen identiteetin ytimessä on myös jonkinlaista kohdan kaksi tapaista luovaa kykyä kohdata ja hahmottaa eri perspektiivistä elämän asioita. (number of possible selves).

Elämän merkityksellisyys

Elämän peruskysymysten pohtiminen ja elämän merkityksellisyys tulee näissä määritelmissä hieman heikosti esille. Kuitenkin mielestäni puhuminen elämän taustalla olevista ajatuksista tai perusteista viittaa näihin asioihin. Lisäksi voisi spekuloida, että arvot ovat elämässä tyypillisesti yksittäisiä arjen päämääriä isompia tavoiteltavia asioita, joiden kokisin olevan jotenkin yhteydessä täten elämän merkityksellisyyteen. Elämän merkityksellisyydessä olennaistahan ovat itseä isommat päämäärät. (Esim. Positiivisen psykologian perustaja Martin Seligman on sanonut, että elämän merkityksellisyys on linkittymistä jotain itseään isompaan ja mitä isompi, niin sitä parempi)

Mielestäni voi myös spekuloida, että elämän päämäärän ja maailman merkityksen tapaiset elämän merkityksellisyyden kysymykset vaikuttavat oman elämän ja olemusta perustavammilta kysymyksiltä. Tällöin niiden vähäinen korostus varsinaisesti kurssin tavoitteissa ei ole voi poistaa niiden korostuvaa merkitystä henkilökohtaisessa elämänfilosofiassa, vaikka niitä ei olekaan isketty selkeästi listaan ihmisten nähtäville.

Loppukommentti:

Tähän voi lisätä huomiona, että ennen tätä ensimmäisessä luennossa saarinen korosti, että kurssin keskiössä on juuri henkilöiden oma ajattelu –( eka dia ”Fokuksessa oma ajattelu”)- ja ihmisten oma elämänfilosofiansa, millä perusteella uskallan tehdä päätelmän, että Saarinen kokee nämä kolme asiaa juuri keskeisiksi asioiksi henkilökohtaisen elämänfilosofian kehityksessä. Toki myönnän, että tähän arvioon liittyy tiettyä huojumista ja epävarmuutta. Tässä ja Pafos-seminaarin tavoitteiden kuvauksessa on mielestäni yleinen soveltavan elämänfilosofian Esa Saarismaisen tekemisen käsite rajattu hyvin pois henkilökohtaisesta elämänfilosofiasta, joka tapahtuu henkilöiden sisällä, ei opetustilanteissa ja jota minä käsittelen tässä tekstissä.

[v] Tällaisten kirjallisten muutosten arviointi on toki aina osin laadullista ja siksi haastavaa

[vi] Toimija korostuneen tarina-identiteetin hyvinvointia parantavalla vaikutus saattaa olla vähän samankaltainen asia kuin Carol Dweckin tutkima growth mindset, jonka hyödyllisyydelle on myös suuremmasta määrästä tutkimuksia meta-analyyttista tukea.

[vii] Huom! Tämä on yksinkertaistus. Elämän merkityksellisyys on ihmisten itse koettua merkityksellisyyden tunnetta, joka ei vaadi tätä. Todellisuudessa merkitykselliseen elämään liittyy käsitteellisesti myös toimimista oman elämänfilosofian mukaisesti. Ylipäätään tälle väitteelleni en osaa löytää suoraa empiiristä evidenssiä, vaan tämä kuuluu tapaani jäsentää elämänfilosofian olemusta.

[viii] Elämän merkityksellisyys nähdään tyypillisesti yhtenä psykologisen hyvinvoinnin elementeistä. Positiivisen psykologian perustaja Martin Seligman on nostanut sen myös yhdeksi kolmesta hyvinvoivan elämän päädimensiosta. (meaningful lige). Vian luonteenvahvuuksissa se luokitellaan osaksi henkisyyttä (spiritiality). Merkitys vaikuttaa ylipäätään tutkimusten perusteella melko vakuuttavasti tärkeältä hyvinvoinnin osalta. Kuitenkin on yksittäisessä tutkimuksessa havaittu, että merkitystä etsivät ihmiset ovat keskimäärin onnettomampia. Tämä voi tosin osin johtua siitä, että merkitystä etsiviltä ihmisiltä puuttuu merkitys kokonaan ja merkityksen jo omaavat ihmiset eivät etsi lisää merkitystä.

[ix] Autenttisuuden on havaittu myös korreloivan julkaisemattomissa tutkimuksessa rakentavampiin elämänhallintakeinoihin. Mainituissa tutkimuksissa on käsitelty pääasiassa college-opiskelijoita.

[xi] Tutkimuksen tulos vaikutti merkitsevältä ja kyseessä oli rct (satunnaistettu kontrolloitu kliininen) tutkimus. Tässä tutkimuksessa koehenkilöiden määrä on niin pieni (n=24) että siihen voi suhtautua tietyllä varauksella

[xii] Tästä aiheesta on tehty myös joitain muita tutkimuksia, jotka tukevat edellisen kahden tutkimuksen näkemyksiä. http://www.sciencedirect.com.libproxy.aalto.fi/science/article/pii/S0277953605006465, http://europepmc.org/abstract/med/23107861,

http://jco.ascopubs.org/content/33/7/749.short

[xiii] Kernisin ja Goldmanin aitouden määritelmä perustuu korrelatiiviseen kyselynäyttöön ilmiöiden yhteyksistä relevantisti toisiinsa. Tutkimustyö kumartaa ja ottaa paljolti vaikutteensa itseohjautuvuusteorian sisällä tehtyyn tutkimustyöhön

[xiv] Aitous (authentisity) yhdistyy psykologiassa moniin eri tutkimussuuntiin ja käsitteistyksiin. Se luokitellaan via:n luonteenvahvuudeksi. Samoin se usein luokitellaan kuuluvaksi osaksi psykologista (eudaimonista) hyvinvointia.

[xv] Autenttisuuden on havaittu myös korreloivan julkaisemattomissa tutkimuksessa rakentavampiin elämänhallintakeinoihin. Mainituissa tutkimuksissa on käsitelty pääasiassa college-opiskelijoita.

[xvi] Mittaustapana tyypillisesti Kernisin ja Goldmanin authentisity inventory, johon liittyy edellä mainittu aitouden neljako.

[xvii] Täytyy kuitenkin huomioida, että vaikka kyseessä on kvantitatiivinen tutkimus, se on ei kontrolliryhmällinen, satunnaistamaton, ei tieteellisessä vertaisarvioidussa psykologian lehdessä julkaistu artikkeli. (minun käsittääkseni) Tämä lisää selvästi sen epävarmuutta.

[xviii] Tätä kautta meillä ei ole suoraa empiiristä tietoa millaisia tuloksia tekniikan jäljitteleminen tuottaa ilman psykologia.

Advertisements

2 thoughts on “Kukoistava elämänfilosofia – merkityksen ja aitouden tutkittu tarina

  1. Elämänfilosofian, mielekkyyden, autenttisuuden yms. perustelu tutkimusviitteillä onnellisuudesta yms…

    Does not compute. Tällaisista perusteluista uupuu se kovasti mainostettu konsistenssi.

    Jos kyse olisi jostain normaalista ongelmakysymyksestä, niin tuollaiset ”epidemiologiset tutkimukset” olisivat yhtä tyhjän kanssa. Ja niin niiden pitäisi olla tässäkin. Autenttinen ihminen olla onnellinen monista syistä, joista kaikki voivat olla sellaisia, jotka ovat aiheuttaneet sen autenttisuuden jne.

    Jos tosiaan on niin, että näitä ihania miellekkyysasioita tavoitellaan onnellisuuden tms. vuoksi, niin sopivat pillerit ja ravintoaineet ovat paljon kustannustehokkaampi lähtökohta.

    Lisäksi väkisinkin tulee mieleen, että tekstissä kyseenalaisella tavalla puffattiin kirjoittajan omia kavereita.

    Kirjoituksen opetus ”you can (really) have it all”. Liekö mainospuhetta vai merkki siitä, että asioita ei ole mietitty ihan loppuun asti. Elämänfilosofiset mietiskelyt voivat johtaa aivan toisenlaisiin lopputulemiin, eivät kaikki kuitenkaan tavoittele hedonistisuutta tai sitä, että olisivat jonkun mieleisillä kriteereillä superihmisiä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s