Olin pikkupoikana rämäpäisessä partiolaislaumassa. Ryhmänjohtajillamme ei ollut hauskaa, kun eräällä kerralla kirkon pihalla linkosimme maasta hölmön hauskasti esineitä ja kiviä eri suuntiin. Piti päästä sisälle, mutta pikkupoikalauma vain rymysi ja ilkkui. Viime hetkellä ennen sisään astumista onnistuin tekemään emämunauksen. Jotenkin mystisesti heittämäni tai jonkinlaisella katapultilla linkoamani kivi osui vahingossa maaliin. Se napsahti suoraan partionjohtajaamme kalloon.
Kun meitä johtanut yläkoululainen nassikka ilmeisen tuskaisena vääntelehti ympäri, pystyin tuntemaan ihon hikoilevan ylläni. Olinko onnistunut huomaamattani ampumaan surmanlaukauksen. Tulisiko kohta tupenrapinat kohdalleni? Mitä vanhempani ja muut ajattelisivat minusta tämän jälkeen?
Tapahtuman herättäneenä mykistyin läpikotaisin, mutta vireeni muuttui kohta pahoitteluvireelle. Yritin osoittaa kaikella voimallani ja anteeksipyyntöjen mahdilla, että en ollut tarkoittanut tätä ja tämä kavala sattuma oli vain ajanut minut tuskalliseen tilanteeseen. Silti pidin varmana, että nyt jotain järisyttävää ja kohtalokasta oli tullut poikkiteloin elämäni ajoradalle.
Olisi ollut täysin mahdollista, että muutenkin kireässä tilanteessa vähän vanhempi pojankloppi olisi käynyt kimppuuni yhtä rajusti kuin mitä itse olin vahingossa tullut tehneeksi hänelle. Kun tilanne rauhoittui, sain kuitenkin kokea yllätyksen. Vihan tai satikutin sijaan ryhmänjohtaja antoi anteeksi.
Minusta puolestaan tuli partioryhmäni lauhkea ystävällinen lammas. En enää osallistunut meuhkaamiseen, vaan kiltisti tein mieluummin aina käskettyjä asioita partionjohtajani elämäntyytyväisyyden iloksi. Onneni oli, että partionjohtaja näki miten pahoillaan olin tilanteesta ja pystyi reagoimaan tähän oikein. Mitään yhtä hyvää tuskin olisi seurannut, jos minut olisi laitettu julkisen satikutin kohteeksi ja myöhemmin olisin itkenyt vanhemmilleni ja lopettanut partion.
Anteeksianto – Tutkitusti hyvää elämää ja ihmissuhteita
Onneni oli se, että partionjohtajani oli valmis antamaan anteeksi. Anteeksiantaminen on parempi kuin katkeruus, kosto, nöyryytys tai välinpitämättömyys sekä anteeksiantajalle, että satuttajalle[0]. Me kaikki olemme epätäydellisiä ja toimimme joskus väärin toisiamme kohtaan. Anteeksianto tarjoaa portin yhteiseen tulevaisuuteen.
Kymmenistä tutkimuksista koostetut meta-analyysit[i] maalaavat kuvaa siitä, että ihmiset, jotka uskaltavat antaa anteeksi, saavat useammin myös anteeksipyynnön takaisin, kokevat enemmän myötätuntoa, elämäntyytyväisyyttä ja positiivisia tunteita ja vähemmän vihaa, masennusta, ahdistusta ja stressiä.
Edelliset tutkimukset eivät kuitenkaan kerro seuraako anteeksiannosta hyvinvointia saati miten anteeksiantoa voi kehittää. Tätä varten tutkijat ovat pyrkineet rakentamaan harjoitusohjelmia, jotka todella auttavat ihmisiä anteeksiantamaan paremmin.
Eräässä tutkimuksessa 259 menneisyyden traumasta kärsivää aikuista osallistuivat 6 viikon anteeksiantointerventioon. Joukko jaettiin satunnaisesti harjoitteita tekevään ryhmään ja kontrolliryhmään, joka ei tehnyt harjoitteita. Harjoitteisiin kuului muun muassa mielikuvaharjoittelua ja meditaatiota. 4 kuukautta ohjelman jälkeen anteeksiantoa harjoittaneet arvioivat kokevansa numeerisella asteikolla enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä kuin kontrolliryhmä.
Anteeksiannon harjoitusohjelmiin osallistumisen on parantanut hyvinvointia niin parisuhteessa elävillä, insestin tai vakavan hyväksikäytön uhreilla, college-opiskelijoilla, vanhuksilla kuin psyykkisistä sairauksista kärsivillä[ii]. Anteeksianto ei ole pilleri, joka kaivetaan kätköstä vain sopivan tilaisuuden tullen. Se on kehitettävissä oleva monipuolinen taito, josta on hyötyä niin kaverin myöhästymisten kuin kohdatun väkivallan käsittelyssä.
Todella vahvan tason näyttöä anteeksiannon puolesta tarjoaa harjoitetutkimuksia koonneita meta-analyyseja koonnut kirjallisuuskatsaus. Sen perusteella anteeksiannon harjoittaminen lupaavasti vähentää ahdistusta ja masennusta ja lisää toivoa elämään terveydenhuollon potilailla[iii].
Anteeksianto pähkinänkuoressa
Anteeksiantaminen voi pintapuolin vaikuttaa ihan siistiltä jutulta. Mutta eikö sen ansaitse vain katuva ihminen? Eikö se päästä toisen kuin koiran veräjästä? Harvemmin. Tutkijoiden keskuudessakin on esitetty kritiikkiä, että anteeksianto ei saa johtaa itsensä syyllistämiseen tai pysymiseen parisuhteessa, jossa toinen jatkuvasti on epärehti. Kuitenkin edellisen kappaleen kuvaamat tutkimuskoosteet tarjoavat voimakasta tukea anteeksiantamisen pitkän aikavälin hyödyistä omalle hyvinvoinnille jopa riippumatta siitä, kuinka paljon syyllinen katuu. [iv] Anteeksianto tulee vain ymmärtää uudella tavallista rakentavammalla tavalla.
Rakentavan anteeksiantamisen sydäntä ovat tutkijoiden mukaan rikkomuksen näkeminen realistisesti, kyky luopua vihasta ja katkeruudesta loukkaajaa kohtaan ja kyky tuntea myötätuntoa itseä satuttanutta henkilöä kohtaan[v].
Anteeksiantavaisuutta ei ole loukkauksen ohittaminen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos ystävä kertoi pahaa sinusta selän takana, anteeksiantavaisuus ei ole ihan sama meininkiä, jossa hyväksytään ystävän ilkeydet, koska niille ei voi mukamas tehdä mitään. Anteeksiantamiseen kuuluu loukkauksen näkeminen realistisesti toisen tekoa liioittelematta tai vähättelemättä. Anteeksiantaminen ja samanaikainen hyvityksen vaatiminen toiselta on täysin yhteensopivaa.
Anteeksiantavaisuutta ei ole nimellinen se on ok sanan heittely, vaikka omassa sydämessä palaa kytevä vihan tuli. Jos ystävä osoittaa aitoa anteeksipyytämistä pitkästi ja hartaasti, ei anteeksiantamiseen kuulu kuukausien piilovittuilu ystävälle ja hänen siirtäminen syrjemmälle elämässä. Todellinen anteeksianto on luopumista kokonaan vihasta ja katkeruudesta, vaikka toinen ihminen ei tätä ehkä edes ansaitsisi.
Toisaalta anteeksiantaminen ei vaadi aina sovintoa, toisen ihmisen kanssa elämistä tai hänen kohtaamistaan tilanteen jälkeen. Jos ystävä olisikin hakannut sinut, ei sinun tarvitsisi anteeksi antaaksesi jatkaa ystävyyssuhdetta. Anteeksiantaminen tapahtuu oman pään sisällä. Siihen kuuluu yleensä kyky omassa mielessä tuntea myötätuntoa syyllistä ihmistä ja hänen niitä vaikeuksiaan kohtaan, jotka ajoivat rikkomukseen.
Anteeksianto on ehkä kiva juttu, mutta miten siinä voi tulla paremmaksi?
On helppo sanoa, että ole parempi ihminen, rakastavampi ihminen tai anteeksiantavaisempi ihminen. Kukapa ei tällaiseksi haluaisi. Mutta kun naapurin kersa käy hermoille, puoliso tekee tyhmyyksiä tai hyvä ystävä vähät välittää luottamuksesta, on tunnekohun keskellä anteeksianto helpommin tutkimusspekuloitu kuin tehty. Hyvät ajatukset ovat tyhjää puhetta, jos ei ole konkreettisia tekniikkoja päästä näissä eteenpäin.
Onneksi innovatiiviset tutkijat ovat löytäneet konkreettisia harjoitteita helpottamaan anteeksiantamista.
Erityisen tehokkaiksi ovat osoittautuneet interventiot, joissa anteeksiantaminen ymmärretään monivaiheiseksi prosessiksi, joka vie aikaa. Anteeksiannon sinua loukannutta ihmistä kohtaan ei tule eikä pidä tapahtua päivässä tai silmänräpäytyksessä. Anteeksiantaminen ei ole juoksuspurtti vaan monia päiviä kestävä ja muuttuvista urheilulajivaiheista koostuva triathlon.[vi]
Anteeksiantamisen prosessissa tärkeää on erityisesti palauttaa loukkaus kirkkaasti mieleen, myötätunnon tunteminen loukkaajaa kohtaan, päättäminen antaa anteeksi ja anteeksiantamattomuuden tunteiden voittaminen.[vi]
Luottamuksen pettäneelle ystävälle antaminen anteeksi voi esimerkiksi tarkoittaa päivien prosessia. Ensimmäiseksi henkilö voisi palauttaa loukkauksen mieleensä. Aluksi henkilö voi kokea voimakkaita kiukan ja katkeruuden sekaisia tunteita. Mutta kun hän pallottelee asiaa mielessään riittävästi, mindfulnessin hengessä tunteet rauhoittuvat ja henkilö alkaa nähdä laajemmin asian hyvät ja huonot puolet. Toiseksi seuraa ehkä myötätunto sitä kohtaan, että ystävä kuitenkin on aiemmin ollut luottamuksen arvoinen ja että kaikki tekevät virheitä. Kun henkilö näkee parin päivän päästä katuvan ystävänsä tätä ehkä seuraa se, että hän pystyy tekemään päätöksen antaa totaalisesti anteeksi ystävälleen. Ja vaikka useita päiviä tämän jälkeen tietty katkeruus vielä kalvaa mielessä, systemaattinen pyrkimys voittaa anteeksiantamattomuuden tunteet luo lopulta vahvaa pohjaa uudistuneelle ystävyyssuhteelle.
Harjoite – 9 askelta anteeksiantamiseen
Anteeksiantamisen ykköstutkijoita maailmassa on Frederic Luskin, joka vetää Stanfordin yliopiston tutkimusprojektia aiheesta. Hän on kuvannut edellisten kappaleiden tutkimuslöydösten tuella seuraavat vaiheet[vii] helpottamaan anteeksiantoa.
Jos käsittelet jotain isompaa loukkausta, sinun kannattaa käyttää reilusti pitkä aika seuraavaien vaiheiden miettimiseen. Vaiheet voi käydä läpi useana päivänä tai vaiheet 1-3, 4-6, 7-8 ja 9 eri päivinä. Vaikka sinulla ei olisi nyt anteeksiantoprosessia meneillään, lista on tallennettuna oivallinen muistilista pahan päivän varalle.
- Kerro tarkalleen, mitä tapahtui ja miltä sinusta tuntui ja miksi se ei ollut oikein. Tässä voi olla apuna rakentavan vuorovaikutuksen HTTP-kaavaa.
- Muista, että anteeksianto tapahtuu sinun itsesi vuoksi eikä kenenkään muun.
- Anteeksianto ei tarkoita välttämättä sovinnon tekemistä eikä teon katsomista läpi sormien. Olet etsimässä mielenrauhaa.
- Etsi hyödyllistä perspektiiviä tapahtuneeseen. Tunnista, että pääasiallinen ahdistuksesi tulee sattuvista tunteista, ajatuksista ja fyysisestä tolaltaan menemisesta, ei siitä, mikä loukkasi tai satutti sinua 10 minuuttia tai 10 vuotta sitten. Anteeksianto auttaa parantamaan nuo sattuvat tunteet.
- Kun tunnet olevasi poissa tolaltasi, kokeile stressin hallintamenetelmiä, esimerkiksi mindfulness-harjoittelua.
- Lakkaa odottamasta toisilta ihmisiltä sitä, mitä he eivät aio tehdä.
- Suuntaa energiasi toisiin tapoihin saavuttaa haluamasi asiat riippumatta kokemuksesta, joka loukkasi sinua. Loukkaantumisen vatvominen mielessä ei auta.
- Muista, että paras kosto on se, että menestyt elämässä. Sen sijaan, että suuntaat huomiosi loukkaantumisen tunteisiisi ja siten annat loukkaajallesi yhä valtaa elämästäsi, opettele etsimään rakkautta, kauneutta ja ystävällisyyttä ympäriltäsi.
- Korjaa vääryyden kokemisen tarinaasi nyt muistuttamaan sankarillisesta päätöksestäsi antaa anteeksi.
Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.
Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä.
Huomiot:
[0] Halventamisen ja muut mainitut voi tulkita rangaistuksiksi toisille ihmiselle. Ylipäätään rangaistukset eivät yleensä toimi kovin hyvin hyvinvoinnin näkökulmasta ja siitä näkökulmasta, että toinen muuttaisi pysyvästi käyttäytymistään. (lisää aiheesta, esim. tästä populaarista artikkelista http://psychology.about.com/od/operantconditioning/f/punishment.htm) On myös alustavaa näyttöä siitä, että edes kostaja ei saa tekonsa jälkeen keskimäärin hyvää oloa teostaan. kts. Carlsmith, Kevin M., Timothy D. Wilson, and Daniel T. Gilbert. “The Paradoxical Consequences of Revenge.” Journal of Personality and Social Psychology 95, no. 6 (2008): 1316.
[i] Katso Riek, Blake M., and Eric W. Mania. “The Antecedents and Consequences of Interpersonal Forgiveness: A Meta-Analytic Review.” Personal Relationships 19, no. 2 (2012): 304–25. ja
Fehr, Ryan, Michele J. Gelfand, and Monisha Nag. “The Road to Forgiveness: A Meta-Analytic Synthesis of Its Situational and Dispositional Correlates.” Psychological Bulletin 136, no. 5 (2010): 894.
Ensimmäinen yhteyttä tutkinut meta-analyysi käsitteli anteeksiannon yhteyksiä mm. persoonallisuuteen, ihmisuhdetekijöihin eri hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin mittareihin. Meta-analyysi perustui laajasti 103 tutkimukseen. Meta-analyysin luotettavuutta parantaa, että publication bias huomioitu tutkimuksessa hyvin (etsittiin julkaisematonta kirjallisuutta + arvioitiin tilastollisesti) ja suurella osalla muuttujusta on arvioitu sen riski melko pieneksi.
Toinen meta-analyysi käsitteli yhteyksiä empatiaan, anteeksiantoon, vihaan ja useisiin muihin ei suoraan hyvinvoinnin mittareiksi laskettaviin tekijöihin. Siinäkin oli laaja yli 100 korrelatiivisen tutkimuksen otos. Tutkimuksessa oli häikkää ja virheellisiä arvoja alkuperäisessä julkaisussa, jotka korjattu, lisää artikkelin epäluotettavuutta, mutta korjatuilla arvoilla pitäisi olla tutkijoiden mukaan edelleen ok. Toiseksi tutkimuksessa on puutteellisesti jätetty käsittelemättä julkaisuvirhettä. Vaikka siinä on mainittu julkaisemattomien tutkimusten etsintä, ei minkäänlaisia toimenpiteitä sen arvioimiseksi kuvattu, mikä heikentää tutkimuksen luotettavuutta.
[ii] Anteeksiantoa on kuten tämäkin teksti osoittaa tutkittu hyvin paljon, nämä tapaukset on poimittu tekstin meta-analyyseista
[iii] Katso: Recine, Ann C. “Designing Forgiveness Interventions Guidance From Five Meta-Analyses.” Journal of Holistic Nursing 33, no. 2 (June 1, 2015): 161–67. doi:10.1177/0898010114560571.
Koska tutkimukset ovat olleet kliinisiä, psykologin vetäjiä ja niissä osallistujilla on ollut jokin selkeä isompi anteeksiantoon liittyvä haaste ei niiden tuloksia voi samaistaa itse käytettyihin anteeksiantotekniikkoihin yhtä hyvin. Meta-analyyseissa kootut interventiot ovat hyvin moneen suuntaan kohdistuneita: psyykkisistä ongelmista kärsineille ihmisille, isoja fyysisiä/psyykkisiä väärinkäyttöjä kohdanneita ihmisiä, parisuhdehaasteita kokevia ihmisiä aina yliopisto-opiskelijoihiin. Kuitenkin meta-analyyseillä on ollut aina tarkempi rajaus tiettyihin spesifin tyyppisiin interventioihin (lukuunottamatta vanhinta katsauksessa käytyä meta-analyysia)
Katsauksessa arvioidut meta-analyysit olivat sen mukaan laadukkaita ja hyvin tehtyjä. Tiettyjä metodisia ongelmia kuitenkin oli:
“Among the limitations of the studies were (a) no causation could be implied since much of the research was correlational, (b) the measures were self-report, and (c) the inconsistency of design and measures used. Additionally, in the earlier meta-analyses, there was a lack of consensus on an operational definition of forgiveness. “ Tähän täytyy kuitenkin todeta, että kausaation ongelmat eivät liittyneet anteeksiannon ja interventioiden lopputulosten (hyvinvoinnin yms.) päättelemiseen. Sen sijaan optimaalisen interventioiden pituuden päättely on korrelatiivista, koska tästä saadaan tietoa vain eri meta-analyysin tutkimuksista. Eri interventiopituuksia ja monia muiden muuttujien eroja on vertailtu vain vähän tai tuskin lainkaan interventiotutkimusten sisällä, mikä tekee niiden päättelystä epävarmaa.
[iv] Tähän pitää huomata, että anteeksiannon tutkimus on tähän asti painottunut huomattavasti juuri anteeksiantajan näkökulmaan. Toiseen suuntaan on vain kourallinen hyviä tutkimuksia, joten luotettavasti on vaikea sanoa, mikä on rikkojan kannalta paras vaihtoehto. Rikkojan kannalta anteeksiantoon liittyy sellaisia hyvin hankalasti mitattavia kysymyksiä, mikä arvo on häpeän tunteella ja häpeän osoittamisella suhteessa terveiden vuorovaikutussuhteiden muodostamiseen. Tähän liittyen on tehty vain vähän empiiristä tutkimusta. kts. Riek, Blake M., Lindsey M. Root Luna, and Chelsea A. Schnabelrauch. “Transgressors’ Guilt and Shame A Longitudinal Examination of Forgiveness Seeking.” Journal of Social and Personal Relationships, 2013, 0265407513503595.
[v] Tätä määritelmää on käytetty mm. EdX science of happiness verkkokurssilla. Anteeksiannon määritelmästä on edelleen kiistelyä tutkimuksen kentässä, mutta nämä ovat osia, joista suuri osa tutkijoista on samaa mieltä.
[vi] Meta-analyyseja koostanut kirjallisuuskatsaus (Recine, Ann) nosti nämä tekijät onnistuneiden anteeksiantoharjoitusohjelmien ydintekijöiksi. Tosin kannattaa huomata, että näiden onnistuminen perustuu korrelatiiviseen dataan, ei suoraan siihen, että samassa tutkimuksissa olisi testattu eri vaihtoehtoja.
[vii] lähde Luskinin harjoitteen suomennokseen, jota ylläoleva vastaa pienillä lisäyksillä ja huomioilla alkuperäisestä listasta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00012
Luskinin alkuperäinen lista: http://learningtoforgive.com/9-steps/
Lähteet:
Kirjallisuuskatsaukset ja meta-analyysit:
Artikkeli (yllä) on paras löytämäni lähde perehtyä kokonaiskuvaan anteeksiantoon tehdyistä interventiotutkimuksista. Upouusi katsaus tiivistää helpottavasti 5:n aiheesta tehdyn meta-analyysin löydökset, ja käy läpi eri anteeksiantoon liittyvät määritelmälliset kysymykset ja muut yhteydet. Tosin kannattaa huomata, että katsaus rakentuu kliinisen tutkimuksen pohjalle ja ei täten käsittele kaikkia hyvintehtyjä anteeksiantointerventioita. Tämä artikkeli on ollut keskeinen lähde tämän artikkelin muodostamisessa.
Baskin, Thomas W., and Robert D. Enright. “Intervention Studies on Forgiveness: A Meta-Analysis.” Journal of Counseling & Development 82, no. 1 (2004): 79–90.
Fehr, Ryan, Michele J. Gelfand, and Monisha Nag. “The Road to Forgiveness: A Meta-Analytic Synthesis of Its Situational and Dispositional Correlates.” Psychological Bulletin 136, no. 5 (2010): 894.
Lundahl, Brad W., Mary Jane Taylor, Ryan Stevenson, and K. Daniel Roberts. “Process-Based Forgiveness Interventions: A Meta-Analytic Review.” Research on Social Work Practice, 2008.
Riek, Blake M., and Eric W. Mania. “The Antecedents and Consequences of Interpersonal Forgiveness: A Meta-Analytic Review.” Personal Relationships 19, no. 2 (2012): 304–25.
Van Tongeren, Daryl R., Jeni L. Burnette, Ernest O’Boyle, Everett L. Worthington Jr, and Donelson R. Forsyth. “A Meta-Analysis of Intergroup Forgiveness.” The Journal of Positive Psychology 9, no. 1 (2014): 81–95.
Wade, Nathaniel G., William T. Hoyt, Julia EM Kidwell, and Everett L. Worthington Jr. “Efficacy of Psychotherapeutic Interventions to Promote Forgiveness: A Meta-Analysis.” Journal of Consulting and Clinical Psychology 82, no. 1 (2014): 154.
Wade, Nathaniel G., Chad V. Johnson, and Julia E. Meyer. “Understanding Concerns about Interventions to Promote Forgiveness: A Review of the Literature.” Psychotherapy: Theory, Research, Practice, Training 45, no. 1 (2008): 88.
Muut lähteet:
Bono, Giacomo, Michael E. McCullough, and Lindsey M. Root. “Forgiveness, Feeling Connected to Others, and Well-Being: Two Longitudinal Studies.” Personality and Social Psychology Bulletin 34, no. 2 (2008): 182–95.
Carlsmith, Kevin M., Timothy D. Wilson, and Daniel T. Gilbert. “The Paradoxical Consequences of Revenge.” Journal of Personality and Social Psychology 95, no. 6 (2008): 1316.
Harris, Alex H. S., Frederic Luskin, Sonya B. Norman, Sam Standard, Jennifer Bruning, Stephanie Evans, and Carl E. Thoresen. “Effects of a Group Forgiveness Intervention on Forgiveness, Perceived Stress, and Trait-Anger.” Journal of Clinical Psychology 62, no. 6 (June 2006): 715–33. doi:10.1002/jclp.20264.
Johnstone, Brick, Stacey Bayan, Laura Gutierrez, David Lardizabal, Sean Lanigar, Dong Pil Yoon, and Katherine Judd. “Neuropsychological Correlates of Forgiveness.” Religion, Brain & Behavior 5, no. 1 (January 2, 2015): 24–35. doi:10.1080/2153599X.2014.880069.
Riek, Blake M., Lindsey M. Root Luna, and Chelsea A. Schnabelrauch. “Transgressors’ Guilt and Shame A Longitudinal Examination of Forgiveness Seeking.” Journal of Social and Personal Relationships, 2013, 0265407513503595.
VanOyen-Witvliet, Charlotte, Thomas Ludwig, and David Bauer. “Please Forgive Me: Transgressors’ Emotions and Physiology During Imagery of Seeking Forgiveness and Victim Responses.” Journal of Psychology and Christianity, January 1, 2002, 219–33.
Witvliet, Charlotte van Oyen, Thomas E. Ludwig, and Kelly L. Vander Laan. “Granting Forgiveness or Harboring Grudges: Implications for Emotion, Physiology, and Health.” Psychological Science 12, no. 2 (March 1, 2001): 117–23. doi:10.1111/1467-9280.00320.
Lähteet kuviin:
flickr
wikimedia commons
Kehitystön Blogi 
Yksi vastaus artikkeliiin “Anteeksiannon tiede: Kannattaako anteeksianto aina ja voiko sitä harjoittaa?”