4 tutkittua tapaa parantaa elämääsi kiitollisuuden avulla

Bronce
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

u8ns22dq.jpg

Astelen kotoani ripeästi kohti bussipysäkkiä. Seisahdun tienristeykseen töllistelemään punaista jalankulkijan valoa. Yhtäkkiä näen silmäkulmasta yläasteen kuvaamataidon opettajani kävelevän vierelleni oikealle.

Opettaja ei ole kuka vain. Hänen kuvaamataidon tuntinsa innostivat minua kasvun asenteeseen. Huono töhertäjä kasvoi taiteilemaan minimalistisia neronleimauksia. Opettajan henkilökohtainen palaute kannusti jokaista parhaimpaansa. Oikealla puolellani seisoo yksi parhaimmista opettajistani.

Pyörähdän opettajaan päin. Moikkaan. Vaihdamme pintapuoliset kuulumiset. Jatkan matkaani valoista kävellen toiselle bussipysäkille ja opettaja toiselle. Katsellessani bussipysäkiltä liikennevirtaa mietin. Olisinko voinut sanoa enemmän?  Olisinko voinut kertoa, kuinka kiitollinen olen?

Yhtäkkiä kehoni värähtäessä oivallan. Tilanne ei ole ohi.

Tällaisia hetkiä varten olen perehtynyt tutkimuksiin hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Unohdan mitättömät kiireeni. Kipitän opettajan bussipysäkille. Siellä hän seisoo katoksen alla. Pysäkillä katson lämpimästi opettajaan. Kiitän häntä vuosista. Kerron arvostavani syvästi hänen opetustapaansa. Näen opettajan kasvoissa lähes kyyneliin asti sulavan liikutuksen. Lähtiessäni omaan bussiini tunnen onnistumisen ja innostuksen huumaa.

Kuukausi myöhemmin muistelen opettajan kohtaamista. Tunnen yhä iloa tapahtumasta. Tämä on kummallista. Kohtaaminen kesti vain hetken.

Opiskelijaravintolassa saan idean. Jätän ruokailut myöhemmäksi. Naputtelen aiemman yleisen blogitekstini kiitollisuudesta siltä istumalta. Etsin Google Scholarista sanoilla kuten ”gratitude review” ja ”gratitude interventions review”[i]. Totean olleeni oikeassa. Kiitolliset teot voivat voimaannuttaa viikoiksi. Tutkimuksessa ihmiset tekivät Bussipysäkkikohtaamista muistuttavaa harjoitetta. Kuukauden päästä he olivat onnellisempia.

Löytyneen tutkimuskatsauksen[ii] mukaan kiitollisuus auttaa bussipysäkkikohtaamisten ulkopuolellakin. Kiitolliset ihmiset ovat keskimääräistä hyvinvoivempia. He nauttivat paremmista ihmissuhteista. Kiitollisuusharjoitteet toimivat.

Seuraavat tutkitut tekniikat voivat tehdä sinusta kiitollisemman ja onnellisemman.

 

1.    Kirjoita kirje ihmiselle, jolle olet kiitollinen!

Hopeinen merkki
Olemme arvioineet tämän harjoitteen perustuvan lupaavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Bussipysäkkikohtaamiseni muistuttaa kiitollisuuskirje-harjoitetta. Molemmissa kiitetään henkilöä, joka ei ehkä tiedä syvästä arvostuksesta. Positiivisen psykologian perustajahahmo Martin Seligman kannustaa kiitollisuuskirjeeseen bussipysäkkitavalla kasvokkain. Hän kannustaa kohtaamaan sukulaisen, työkaverin, ex-elämänkumppanin tai bändi-idolin. Lukemaan ajatukset niin, että molempien silmät vettyvät.

Kohtaamiseni oli spontaani. Kiitollisuuskirje on harkittu. Seligmanin tutkimuksessa [iii] 40 keski-ikäistä ihmistä raapustivat kirjeen etukäteen. He lukivat sen arvostamilleen henkilöille. Kolmen kuukauden kuluttua heitä verrattiin kontrolliryhmään. Kiitollisuuskirjeiden laatijat olivat onnellisempia ja vähemmän alttiita masennukselle. Kiitollisuuskirjeiden tekemistä tukee kolme vastaavaa tutkimusta.[iv] Yhdessä tutkimuksessa koehenkilöt vain lähettivät kirjeen.

Harjoite: Kiitollisuuskirje

Mieti henkilö, jolle olet syvästi kiitollinen. Hyvä henkilö on sellainen, jolle et ole päässyt kertomaan kunnolla kiitollisuuttasi. Hän ei tiedä kiitollisuutesi mittavuutta.

Kirjoita kirje. Kirjoita konkreettisista asioista mistä olet henkilölle kiitollinen. Mieti miten henkilön tekemiset paransivat elämääsi.

Sovi tapaaminen. Lue kirje ääneen kasvoista kasvoihin. Tämä voi tuntua vaikealta. Tutkijat suosittelevat tapaamista. Videopuhelu tai puhelu toiminee hyvin. Mutta kirjeen lähettäminen postitse on tutkitusti parempi kuin ei kirjettä.

Kiitollisuuskirjeharjoitus ei kuitenkaan toimi ihan aina. Apulaisprofessori Acacia Parks kertoo seuraavan tarinan opiskelijasta[v].

Amerikanaasialainen opiskelija An[vi] on Parksin yliopistokurssilla. Hän on saanut kotiläksykseen kiitollisuuskirjeen. Nyt innokkaana tehtävästä hän on astumassa vanhempiensa luokse. Hän haluaa paljastaa sydämestään tunteensa heitä kohtaan. An astuu sisään. Hän ottaa kirjeen esiin. Hän lukee sen hyvyyttä osoittaen vanhemmilleen.

Vanhemmat eivät tunne samoin. Heistä kirje tuntuu syvästi halventavalta. Omalle lapselle parhaan kasvatuksen antaminen on heille velvollisuus. Siitä ei pidä olla kiitollinen. Kiitollisuuskirje ikään kuin vihjaa että heidän ei olisi tarvinnut antaa hyvää kasvatusta. Se on loukkaavaa.

Anin kirje aiheutti pahaa mieltä. Tämä on outoa. Tutkimuksessa aasianamerikkalaiset eivät keskimäärin hyötyneet mutteivat kärsineetkään kirjeiden esittämisestä. Anin tapaus oli poikkeus. Tutkimustieto on keskiarvoa. Se riippuu yksilöstä ja ihmisryhmästä.

Parks kertoo toisesta tutkimuksesta. Siinä masentuneet, jotka tunsivat olevansa riippuvaisia läheisistään, tekivät kiitollisuuskirjeitä. He kärsivät harjoituksesta. Henkilöt olivat jo kiitollisia. Harjoite muistutti kuinka paljon he olivat läheisillensä velkaa[vii].

En suosittelisi lausumaan kirjettä aasialaistaustaisille (omille) vanhemmille. En suosittelisi kirjettä, jos olet syvästi riippuvainen kiitollisuuskirjeen kohteesta. Muille sitä voi suositella. Neljä tukevaa tutkimusta kertovat harjoitteen voimasta. Länsimaisissa kulttuureissa kirje näyttää tekevän valtaosan onnellisemmaksi. Tai suorastaan paljon onnellisemmaksi. Parksin mukaan lyhyellä jaksolla mikään muu tutkittu harjoite ei ole lisännyt onnellisuuden kokemusta yhtä paljon kuin se.

Parksin tarinat eivät lopeta kiitollisuuspuhetta. Ne muistuttavat, että silminnähden pienillä hyvinvointiharjoitteilla voi joskus olla kääntöpuolensa.

2. Tiedosta hyvien tekojen tarkoituksenmukaisuus, hinta toiselle ja arvo itselle

quastionable2
Tämä harjoite ei perustu tutkimustietoon, mutta on inspiroitunut lapsilla tehdyn tutkimuksen perusteella. Lisätietoja klikkaamalla

Pohtiva kiittäjä

Neljäsluokkalainen Tom on luokan Pokemonkorttikuningas. Se on iso juttu. Pokemonkortit ovat parasta maan ja taivaan välillä. Tom havahtuu. Ovesta astuu tuttu hahmo. Nuori sijainen vetää viikoittain erikoisia oppitunteja.

Edelliset oppitunnit hätkähdyttivät. Kuukausi sitten Tomilta puuttuivat Pokemonit. Vanhemmat eivät antaneet rahaa. Välitunneilla pojat pelasivat korteilla. Tom istui yksin syrjässä. Sitten kaverit lahjoittivat yhdessä vähän omistaan. Ja vaihtamalla Tom keräsi parhaat kortit.

Oppituntikeskustelujen takia Tom arvostaa kavereitaan enemmän. Kaverit olivat auttaneet tarkoituksenmukaisesti häntä. Ja auttamisella oli heille hinta. Vanhemmat suuttuivat hävitetyistä korteista.

Sijainen aloittaa tarinalla. Mikä on auttamisen arvo itselle? Olisinkohan välitunneilla yhä yksin, Tom värähtää.

Kuusi kuukautta myöhemmin kesäloma on alkamassa. Tom ei ole kuningas. Pokemon-kortit ovat aikoja sitten unohtuneet. Tomin edessä on kyselylappu. Kuinka tyytyväinen olet elämääsi? Kuinka paljon positiivisia tunteita koit viikon aikana? Tomista tuntuu hyvältä. Hän lahjoitti Pokemon-korttinsa eteenpäin. Opettajat ovat huomanneet luokan muuttuneen. Opettajayhdistys sai oppilailta aiempaa enemmän kiitospalautetta.

Keksin Tomin havainnollistukseksi. Tutkimuksessa[viii]  kehitettiin lasten kiitollisuusmalleja. 5 kuukautta kurssin jälkeen oppilaat olivat hyvinvoivempia verrattuna kontrollikoululuokkiin. He olivat kiitollisempia. He olivat onnellisempia itsensä ja opettajien mielestä[ix].

Tutkimuskatsauksen[x] kirjoittaja hehkuttaa tutkimusta lupaavimmaksi tutkimukseksi kiitollisuusharjoittelusta. Minua hätkähdyttää miten pienillä suhtautumiseroilla hyväntekemiseen on väliä. Auttamisen tarkoituksenmukaisuus, hinta ja hyöty itselle voivat tuntua itsestään selviltä. Tositilanteissa niitä ei muista ajatella. Tuntematon saattoi hymyillä tarkoituksella muiden piristykseksi. Ystävän hankkiessa syntymäpäivälahjan hintana saattoi olla koulutyön myöhästyminen. Kaverin hyödyllinen soitto pelasti päivän.

Oman kiitollisuusajattelun muuttaminen on kaunis ajatus. Harmillisesti totean, että tämä ei riitä.  Tutkimustietoa ei ole aikuisista. Ovatkohan meidän aikuisten ajattelumallit riittävän joustavia muuttuakseen?

Harjoite: Miten tulkitsen avuliaisuuden[xi]

Tämä harjoite ei perustu suoraan tutkimustietoon, mutta on inspiroitunut lapsilla tehdyn tutkimuksen perusteella.

Palauta mieleesi kaksi tapahtumaa:

  1. Tapahtuma, jossa joku teki hyvää sinulle
  2. Tapahtuma, jossa teit hyvää jollekin.

Tapahtumat voivat olla isoja tai pieniä. Pidin ovea auki tuntemattomalle. Tuin surullista ystävääni. Kaveri vinkkasi kiinnostavasta työpaikasta.

-Vertaile tuntemuksia seuraavilla kysymyksillä:

  1. Tuntuiko, että hyväntekeminen oli tahallista vai tahatonta?
  2. Mikä oli hyväntekemisen hinta hyväntekijälle?
  3. Miltä hyötyä hyväntekemisestä oli autettavalle?

 

3. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa!

 i2exl0pu

Hopeinen merkki
Olemme arvioineet tämän harjoitteen perustuvan lupaavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

 

Kuinka kiitollinen olen äidilleni, joka hädän tullen antaa tippiä ruokaan! Kuinka upeasti ainejärjestössä rellestyksien keskellä ihmiset pitävät huolta toisistaan!

Cheryl on yhdysvaltalainen yliopisto-opiskelija. Terveyspsykologian kurssiin kuuluu osallistuminen tutkimukseen. Cheryl on vastaamassa kysymykseen: Ajattele viikkoasi ja listaa enintään 5 asiaa elämässä, joista olet ollut kiitollinen?

Cheryl on täyttänyt kerran viikossa 15 viikkoa lomakkeita. Nyt on viimeinen viikko. Urakka on kohta ohi. Cheryl puhkeaa hymyyn. Siinä on ripaus haikeutta.

Keksin Cherylin. Hän havainnollistaa Emmonsin ja McGolloughin tutkimusta[xii]..

Tutkimuksessa osa opiskelijoista listasi viikoittain viisi kiitollista asiaa. He kokivat terveytensä, onnellisuutensa ja kiitollisuutensa kohentuneen verrattuna kontrolliryhmään. Heidän elämänsä kokonaisuutena parani. Kiitollisuuspäiväkirja toimii muillakin kuin amerikkalaisilla yliopisto-opiskelijoilla kirjallisuuskatsauksen[xiii]  perusteella. Kiitollisuuspäiväkirjaa tehneiden hyvinvointi parani ainakin viidessä[xiv] muussa tutkimuksessa.

Yksittäisillä kirjeillä saattaa olla merkittävä vaikutus, mutta yksittäisten tekojen vaikutus hiipuu ajan kanssa. Samoin kun ylläpidän kuntoani käymällä säännöllisesti lenkillä, voin ylläpitää kiitollisuuttani harjoittelemalla sitä säännöllisesti. Kiitollisuuspäiväkirja on tähän soveltuva työkalu

Päiväkirjan jakaminen kannattaa. Yhdessä tutkimuksessa ihmiset jakoivat pareissa kiitollisuuspäiväkirjan ilot toisilleen kaksi kertaa viikossa. Parien hyvinvointi kasvoi enemmän kuin itsenäisten kirjaajien.

 

Harjoite: kiitollisuusviikkokirja/päiväkirja

Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet kiitollinen. Tee seuraavanlainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai-ilta:

”Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen.”

Halutessasi jaa päiväkirjamerkintä ystävän tai elämänkumppanin kanssa.

Kiitollisuuspäiväkirjaa voi tehdä useammin kuin viikoittain. Tällöin kannattaa olla tarkkana ettei siitä muodostu mitäänsanomaton tapa[xv]. Eräässä tutkimuksessa viikoittainen harjoittelu toimi paremmin kuin päivittäinen.

 

4. Listaa kolme hyvää asiaa joka ilta!

 

Bronce
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän harjoitteen perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Miettiessäni kiitollisuuspäiväkirjaa hymynkare värähtää kasvoilleni. Mieleeni palautuu samankaltainen tutkittu harjoite: kolme hyvää asiaa. Siinä mietitään kolmea hyvin mennyttä asiaa samana päivänä. Pohditaan niiden syitä.

Mieleni kiirii menneisiin aikoihini. Organisoin ja aikataulutin arkeani kuin hullu. Minulla soi iltaisin klo 20.30 hälytys. Säntäsin tietokoneen ääreen. Istahdin penkille. Laskostelin 3 asiaa, joista olin päivänä kiitollinen. Joskus kiitollisuuden kohteeni olivat onnistumisia opiskeluissa. Joskus olin iloinen hyvästä tuulestani. Joskus hymähtelin ystävieni mukavuudelle. Tein näin vuoden ajan. Jossain vaiheessa toiminta alkoi tuntua turhalta. Lopetin tavan.

Turhuuden tunteeni oli outo. Alkuperäisessä Seligmanin tutkimuksessa[xvi] keski-ikäiset henkilöt listasivat hyviä asioita internetissä viikon ajan. He olivat onnellisempia ja vähemmän masentuneita vielä 6kk kuluttua verrattuna kontrolliryhmään. Toisessa Chanin tutkimuksessa[xvii] kiinalaiset opettajat tunsivat itsensä kiitollisemmaksi. He paloivat loppuun vähemmän. Heidän elämänsä tuntui merkityksellisemmältä.

Harjoite ei ollut syy epäonnistumiseeni. Epäonnistuin, koska tein harjoitteen väärin. Seligmanin tutkimuksessa koehenkilöt miettivät hyvien tapahtumien syitä. Chanin Kiinassa tehdyssä tutkimuksessa opettajat osallistuivat lisäharjoitteluun. He meditoivat kolmen kysymyksen pohjalta: Mitä sain, Mitä annoin ja Mitä voisin tehdä enemmän.

Olin tehnyt hyvien asioiden listausta pinnallisesti. Harjoite ei ollut harvinainen arjen pysäyttävä ilonhetki. Se oli rutinoitunut tapa. Nyt innostuneena päätin ottaa uuden näkökulman kiitollisuuteen. Yrittäisin uudella voimalla hyvien tekojen listaamista. Syventyisin kiitollisuuteen pidemmällä ajalla pari kertaa viikossa. Ilolla, niin kuin tiedekin sanoo.

 

Harjoite: kolme hyvää asiaa

Illalla ennen nukkumaanmenoa:

  1. Ajattele kolmea hyvää asiaa, jotka sattuivat tänään
  2. Kirjoita ne ylös
  3. Pohdi miksi ne tapahtuivat. Tähän vaiheeseen kannattaa käyttää useampi minuutti.

 

Lisää tietoa kiitollisuudesta ja miten sitä voi harjoittaa:

http://greatergood.berkeley.edu/topic/gratitude/definition#what_is

(englanniksi sisältäen hyvin linkkejä)

https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2015/04/30/kiitollisuuden-tutkittu-taito/

(lyhyt aiempi artikkelini kiitollisuudesta)

h3rt3t6e

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä. Lue loppuun

Tiedätkö mikä kaikki sinussa on hyvää? – 24 luonteenvahvuuden tutkittu voima

expo hong kong

Pronssinen merkki - Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Töllötin raapustuksiani tietokoneruudulla ja totesin mielessäni, “Olipa tänään katastrofipäivä.”

Päivästäni piti tulla tulisen tehokas. Aamupäivällä viimeistelisin tämän tekstin ja illan viettäisin iloisesti ystävieni seurassa meditoiden.

Mutta aamulla noustuani sängyssä vatvoin ajatuksiani tunnin. Mietin tyhjänpäiväisyyksiä syödessäni kroonisen aneemisesti aamupalaa. Harkitsin ääliötarkasti mitä vaatteita tai tavaroita nappaisin mukaan kaupungille. Kun olin lähtemässä, oivalsin että oli isänpäivä. Ymmärsin, että olin kämmännyt aikataulusuunnitelmani. Minun piti tietenkin muistaa isääni, johon meni koko aamupäivä.

Päästyäni lopulta kirjastolle tajusin, että olin vieläpä tyhmyyksissäni unohtanut syödä. Käydessäni syömässä tunsin itseni pelkuriksi, koska en uskaltanut usein tapani olevaan tyyliin mennä juttelemaan tuntemattomalle kanssasyöjälle. Päästyäni jatkamaan opiskelua tunsin suurta laiskuutta ja väsymystä ja jouduin pitämään jatkuvasti taukoja saamatta silti mitään aikaiseksi. Tuskissani päätin jättää katkerin hampain ystävien tapaamisen välistä, että saisin edes jotain aikaiseksi. Päätin lopulta ottaa pidemmät puolen tunnin torkut saadakseni aivoihin edes pientä vipinää. Kännykkäni hälytys ei kuitenkaan toiminut ja nukuin huolimattomuuksissani pommiin yli tunnin verran. Tämän seurauksena en todennäköisesti saisi unta tulevana yönä. Nyt hieman virkeämpänä kellon lähestyessä kahdeksaa ei tilanne vaikuttanut kovin hääviltä.

Mutta miettiessäni tuskissani epäonnistumistani ymmärsin, että kertomukseni ei ollut koko totuus. Valmistellessani päivääni valmiiksi edellisenä päivänä olin osoittanut näkökulmanottokykyä, koska tiesin että aamusta ei tulisi helppo. Päästessäni suoraan ylös sängyssä osoitin itsesäätelykykyä. Vaikka aamuni venyi mietiskellessäni, oli mukana myös harkitsevuuden hyvettä. Ilman sitä olisi koko isänpäiväkin voinut unohtua pitkälle iltaan. Viettäessäni aikaa perheeni kanssa kykenin rakkauteen ja sosiaaliseen älykkyyteen ja edelleen itsehillintää lähtiessäni tämän jälkeen kirjastolle. Vaikka en uskaltanut mielettömän rohkeasti mennä syödessäni juttelemaan tuntemattomille, niin silti osoitin asiaa ajatellessani avarakatseisuutta ja uteliaisuutta toisia ihmisiä kohtaan. Kaiken ajanmenon ja haasteiden jälkeen jatkamiseni opiskeluun osoitti sinnikkyyttä. Kaiken huipuksi olin koko päivän toiveikkaan hyvällä tuulella.

Se vaikuttaa kuvaammeko itseämme heikkouksiemme vai vahvuuksiemme kautta. On valittavissa haluammeko ajatella esimerkiksi edellisen tarinani tapaan itseämme enemmän laiskoina, hitaina, tunnottomina, epäjärjestelmällisinä ja tyhminä ihmisinä vai mieluummin näkökulmallisina, itsesäätelevinä, harkitsevina, rakastavina sosiaalisesti älykkäinä avarakatseisen sinnikkään toiveikkaina ihmisinä.

Vahvuuksien painottaminen ei ole kritiikitöntä mainospositiivisuutta, jossa heikkoudet kielletään. Se on unohdettujen ja itsestäänselvyyksinä pitämien ominaisuuksiemme nostoa valokeilaan ja voimavaraksi. Tutkimustieto on antanut vihjeitä siitä, että vahvuuksien löytäminen, painottaminen ja kehittäminen arjessamme voi johtaa onnelliseen kyvykkyyteen.  Omat ja toisten vahvuudet kannattaa muistaa, sen sijaan että vain potkimme itseämme, kun makaamme maassa.

Luonteenvahvuuksia on listattu usein tavoin. Tutkituin on Seligmanin ja Petersonin työstä ammentava VIA-IS (Values In Action Inventory of Strenghts) lajitelma. Seligman ja hänen kollegansa Peterson antautuivat positiivisen psykologian laaja-alaisimpaan kirjallisuuskatsaukseen. “Lähtökohtana oli tutkia  kaikki, mitä luonteenvahvuuksista tiedetään ja lukea kaikki, mitä niistä on kirjoitettu[i].  Haravan piikit levisivät kungfutselaisuudesta Benjamin Franklinin kautta Tylypahkan sisäoppilaitoksen teeseihin.”[ii] Lopputuloksena Seligman ja Peterson määrittelivät luonteenvahvuuksien kriteerit. Kriteerien avulla yli 50 tutkijan yhteistyöprojektissa löydettiin ja validoitiin kyselymittarilla arvioitaviksi 24 ihmisyytemme luonteenvahvuutta.[iii] Niiden on havaittu olevan eri kulttuureille yhteisiä pohjoisen inuiitteja ja Afrikan masai-heimoja myöten.

Näkökulmalla on väliä
Vahvuuksien näkökulma tekee eron

24 luonteenvahvuutta ja 6 perushyvettä

Aiemmin katastrofipäivänä kokemani edellisen päivän näkökulmanottokyky, heräämisen itsesäätely, aamun harkitsevuus, isänpäivän rakkaudellisuus ja sosiaalinen älykkyys, uusista ihmisistä kiinnostumisen avarakatseisuus ja myöhemmin sinnikkyys ja toiveikkuus ovat joitain 24 luonteenvahvuudesta.

24 :ää VIA-IS luonteenvahvuutta kuvaa parhaiten se, että niiden käyttö on myönteistä ja opeteltavissa olevaa. Ne eivät myös lopu kesken, eikä niiden käyttö satuta muita. Luonteenvahvuudet on jaettu kuuteen hyveeseen, jotka ovat viisaus, rohkeus, inhimillisyys, oikeamielisyys, kohtuus ja itsensä ylittäminen.

Luonteenvahvuudet ovat uuden positiivisen psykologian suuntauksen ydinluomuksia. Omien ydinvahvuuksien selvittäminen ja käyttäminen uusilla tavoilla parantaa lupaavan tutkimustiedon perusteella hyvinvointia. Niistä on tullut kasvavasti käytetty työväline niin kouluihin, valmennukseen kuin sellaisiin suuryrityksiin kuin IBM tai Zappos[iv]. Luonteenvahvuustesti on tehty maailmanlaajuisesti yli 2,6 miljoonaa kertaa.

Suomessa luonteenvahvuuksia erityisesti koulutukseen liittyen ovat tutkineet Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen. Parhaillaan kaksikko rakentaa vahvuuksista ammentavaa materiaalia perus- ja erityisopetukseen. Uusitalo-Malmivaara on ollut mukana kääntämässä kyselymittarin suomeksi, minkä ansiosta omat VIA-IS avainluonteenvahvuudet voi selvittää internetissä ilmaiseksi tutkitun testin avulla (viacharacter.org) suomeksi.

Luonteenvahvuudet on kuvattu alla jaettuna 6 hyveeseen[v]:

Luonteen hyveet ja vahvuudet – Ihmisen kuusi hyvettä ja kaksikymmentäneljä vahvuutta[vi]

I. Viisaus – tiedon hankkimiseen ja käyttöön liittyvät kognitiiviset vahvuudet

  1. Uteliaisuus Olet avoin uusille kokemuksille ja etsiydyt seikkailuihin.
  1. Luovuus Löydät helposti uudenlaisia näkökulmia ja uusia tapoja tehdä asioita.
  1. Avomielisyys-avarakatseisuus Pohdit asioita perusteellisesti ja kriittisesti ennen johtopäätöksiä.
  1. Oppimisen ilo Haluat jatkuvasti oppia uutta. Etsit tapoja kartuttaa tietoja ja taitojasi.
  1. Näkökulmanottokyky Katsot asioita laajasta perspektiivistä ja kykenet antamaan viisaita neuvoja.

II. Rohkeus – emotionaaliset vahvuudet, joita tarvitaan päämäärien saavuttamiseen sisäistä ja ulkoista vastarintaa kohdattaessa

  1. Urheus Pysyt lujana haasteiden edessä. Et vaikeassakaan paikassa pelkää toimia oikein.
  1. Sinnikkyys Et anna periksi. Saat valmiiksi sen mitä aloitat.
  1. Totuudellisuus Olet rehellinen ihminen ja pyrit elämään aidosti ja autenttisesti.
  1. Into Olet täynnä elämää ja energiaa. Innostut helposti asioista.

III. Inhimillisyys – Sosiaaliset kyvyt, joita tarvitaan toisista huolehtimiseen ja ystävystymiseen

  1. Rakkaus Arvostat läheisiä ihmissuhteita. Osaat sekä antaa että vastaanottaa rakkautta.
  1. Ystävällisyys Olet myötätuntoinen ja antelias ihminen. Autat mielelläsi apua tarvitsevia.
  1. Sosiaalinen älykkyys Ymmärrät hyvin toisten ihmisten tunteita ja haluja. Tiedät mikä heitä liikuttaa.

IV. Oikeamielisyys Taidot, joita tarvitaan yhteisössä elämisessä

  1. Ryhmätyötaidot Toimit hyvin ryhmän jäsenenä. Olet vastuullinen ja uskollinen.
  1. Reiluus Olet oikeudenmukainen ja kohtelet kaikkia tasapuolisesti.
  1. Johtajuus Osaat innostaa ihmisiä ja organisoida heidät tekemään asioita yhdessä.

V. Kohtuus – kyky vastustaa liioittelua ja ylenpalttisuutta

  1. Anteeksiantavuus Olet armelias ja hyväksyt toisten virheet. Annat ihmisille toisen mahdollisuuden.
  1. Vaatimattomuus Et etsi parrasvaloja, vaan annat tekojesi puhua puolestasi.
  1. Harkitsevuus Harkitset tekojasi. Et sano tai tee asioita, joita joutuisit myöhemmin katumaan.
  1. Itsesäätely Olet kurinalainen ihminen ja säätelet itse, mitä tunnet ja miten toimit.

VI. Itsensä ylittäminen – kyky antaa ilmiöille laajempaa merkitystä, transsendenssi

  1. Kauneuden arvostus Löydät kauneutta ja erinomaisuutta joka elämänalueelta. Vaikututnäkemästäsi.
  1. Kiitollisuus Osaat olla kiitollinen siitä mitä sinulla on. Osaat myös ilmaista kiitollisuutesi.
  1. Toiveikkuus Olet optimistinen. Odotat hyviä asioita tulevaisuudelta ja teet töitä saavuttaaksesi ne.
  1. Huumorintaju Uskallat nauraa ja leikkiä. Olet huumorintajuinen ja löydät asioihin valoisan näkökulman.
  2. Uskonnollisuus Sinulla on vakaa usko ja yhteys johonkin itseäsi suurempaan.

Luonteenhyveet voivat tuntua korkealentoisilta. Mutta ne ilmenevät kaikkialla ympäristössämme. Ystävällisyyttä on kaupungilla pitää ovi auki jäljessä tuleville. Reiluutta on kahvipöydässä varmistaa, että kaikille riittää pala kakkua. Rehellisyyttä on olla oma itsensä ja kertoa mitä ajattelee vaikka olisi eri mieltä toisen kanssa. Kiitollisuutta on kiittää bussikuskia lähtiessä ulos kulkuvälineestä. Näkökulmanottokykyä on molempien tarttuessa viimeiseen kakkupalaan hahmottaa toisen näkökulma ja antaa hänen syödä se, sen sijaan että riitelisi pikkujutusta.

Mitkähän ovat Uuno Turhapuron luonteenvahvuudet?
Mitkähän ovat Uuno Turhapuron luonteenvahvuudet?

Tutkija Ryan Niemic analysoi luonteenvahvuuksien esiintymistä jopa elokuvissa. Oletko ajatellut, miten Amélie pursuaa uteliaisuutta, Yksi lensi yli käenpesän välittää innokkuutta tai Forrest gump on itsesäätelyn perikuva.

Jos luonteenvahvuutta on aivan liikaa, siitä voi tulla heikkous. Esimerkiksi epäterveessä parisuhteessa tai työyhteisössä liika ystävällisyys voi olla riippakivi. Jos henkilö ajattelee vain hyvää toisista, vaikka toiset nälvivät pitkät päivät, seurauksena voi olla pitkittynyt tuska, kun henkilö ei uskaltaudu poistumaan suhteesta.

Mitä tutkimukset kertovat vahvuuksista ja hyvinvoinnista

Luonteenvahvuudet ovat kasvava kiinnostuksen kohde psykologiassa. Tutkimus on melko alussa ja korjaa itseään ja tarkentuu jatkuvasti.[vii] Esimerkiksi luonteenvahvuuksien jakautumista kuuteen hyveeseen ei ole pystytty toistamaan myöhemmissä tutkimuksissa. Kuitenkin tulos niiden universaalista arvostuksessa eri kulttuureissa on erittäin perustava ja kuvaa luonteenvahvuuksien tärkeyttä ihmisten ja kulttuurien arvojen osana ja tärkeinä edistettävinä asioina. Tämä riippumatta siitä ovatko ne siitä ovatko ne sinällään paremman elämän takana vai ei.

Kyselytutkimusten perusteella omia luonteenvahvuuksiaan paljon käyttävät ihmiset ovat keskimääräistä onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Toiveikkuus, innokkuus, kiitollisuus, uteliaisuus ja rakkaus vaikuttavat alustavasti voimahyveiltä. Näitä viittä omaavat ihmiset ovat erityisen tyytyväisiä elämäänsä.

”Se, että tiedämme luonteenhyveellisten ihmisten elävän onnellisesti, ei kuitenkaan vielä paljoa lohduta.”  Voihan olla, että omat luonteenvahvuudet ovat synnynnäisiä tai että onnellisuus tekee ihmisistä luonteenhyveellisiä eikä toisinpäin.

Tätä varten tutkijat ovat kohdistaneet katseensa luonteenvahvuuksia käyttäviin ja edistäviin harjoitteisiin. Tärkeintä on löytää keinoja parantaa aikuisten ja lasten elämää luonteenvahvuuksia harjoittamalla ja valokeilaan nostamalla. Hyvä tutkimustieto kertovat meille konkreettiset vinkit parantaa elämää vahvuuksien avulla.

Tässä onkin onnistuttu.

Eräässä tutkimuksessa satunnaisesti valittuja aikuisia koehenkilöitä käskettiin hyödyntämään uudella tavalla viikon ajan joka päivä ainakin yhtä viidestä ydinluonteenvahvuudestaan. Jollekin tämä saattoi merkitä kiitollisuuden ilmaisemista kirjoittamalla kirje arvostamalleen henkilölle. Vastaavasti luovuudessa vahva henkilö saattoi kokeilla uutta taidelajia itseilmaisuun.  Kuusi kuukautta myöhemmin havaittiin, että ryhmän henkilöt arvioivat olevansa onnellisempia elämässään verrattuna kontrolliryhmän kehitykseen.

Eikä kyseessä ole yksittäistulos. Tutkimuskatsaus paljasti, että 8 edellisen kaltaista interventiotutkimusta lisäsivät kaikki koehenkilöiden itse koettua hyvinvointia ainakin osalla mittareista[viii]. Luonteenvahvuuksiin panostaminen voi siis tehdä sinusta hyvinvoivemman vaikka tutkimus onkin vielä erittäin alussa ja paljon on epävarmaa.

Miten käyttää luonteenvahvuuksia elämässään fiksusti (SMART)?

man-23838_1280

Minun on ollut vaikea saada kiinni luonteenvahvuuksista. Olen monet kerrat töllistellyt nojatuolilla eteeni ja miettinyt “Vitsi nämä ovat makeita sanoja.” Olisi makeaa tulla rohkeammaksi tai kiitollisemmaksi tai toiveikkaammaksi tai luovemmaksi tai näkökulmanottokyvyllisemmäksi. Mutta yleensä nojailemiseni nojatuolissani on jäänyt nojailemisen tasolle. Luonteenvahvuudet ovat makeita sanoja, mutta on vaikea saada nappaistua, mitä niillä voisi konkreettisesti tehdä.

Tätä helpottava hahmotus voi olla Yeagerin, Fisherin ja Shearonin SMART malli, joka jäsentää eri tapoja luonteenvahvuuksien käyttöön.

S (spotting) Tunnistaminen – Tunnistaakseen vahvuuksiaan täytyy tuntea omat (ydin)vahvuutensa. Tässä on kyse juuri siitä mitä tein katastrofipäivän iltana. Huomasin että heikosti menneessä päivässä oli olin käyttänyt niin kärsivällisyyttä kuin näkökulmanottokykyä.

M (managing) Hallitseminen – Elämässä ihmiset eivät käytä vain yhtä vahvuutta kerrallaan. Vahvuuksien hallitseminen on kykyä yhdistää omia vahvuuksia tilanteiden vaativalla tavalla ryppäiksi.

A (advocading) Vahvuuksien puolesta puhuminen – Vahvuuksien tunnistamisesta seuraava askel on itsen ja toisten ihmisten kohottaminen mainitsemalla heille miten ja milloin he käyttivät jotain vahvuuksiaan.

R (relating) Liittyminen – Kun ihmiset tietävät toistensa vahvuudet, yhteistyöstä voi tulla hedelmällisempää. Erilaiset kyvyt palvelevat koko ryhmää, kun ne ymmärretään.

T (training) – Vahvuuksien käyttöä ja harjoittamista, eli edellisen neljän tekemistä.

Harjoite – avainluonteenvahvuuksien käyttö uusilla tavoilla

Kirja: Suuri herkkutattikirja (Pål Karlsen)
Ydinluonteenvahvuudeltaan utelias voisi käyttää vahvuuttaan selailemalla tavallisen lukemistonsa ulkopuolista materiaalia.

Seuraava harjoite on konkreettisin tapa laittaa luonteenvahvuudet käyttöön elämässä. Harjoite on tutkimuksissa lisännyt mm. ihmisten onnellisuuden kokemusta.

  1. Määritä omat ydinluonteenvahvuutesi

Voit tehdä tämän joko luotettavimmin tekemällä tutkitun luonteenvahvuustestin netissä tai nopeasti ympyröimällä yllä olevasta listauksesta 5 parhaiten sinua kuvaavaa vahvuutta.

  1. Käytä viikon ajan joka päivä ainakin yhtä ydinluonteenvahvuuttasi uudella tavalla.

Seuraavien kysymysten pohtiminen voi auttaa tapojen keksimistä:

Kuinka käytän tätä avainluonteenvahvuutta jo nyt?

Millä elämäni alueilla käytän sitä?

Millä muilla elämän alueilla voisin käyttää sitä enemmän?

Millä muilla tavoilla voisin käyttää sitä?

Lisäapuna voi toimia seuraava listaus, johon tutkija Ryan Niemic on koonnut laajasti jokaisen luonteenvahvuuden käyttötapoja (englanniksi): http://www.viacharacter.org/resources/ways-to-use-via-character-strengths/

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä. Lue loppuun

Anteeksiannon tiede: Kannattaako anteeksianto aina ja voiko sitä harjoittaa?

Hopeinen merkki
Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan lupaavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Olin pikkupoikana rämäpäisessä partiolaislaumassa. Ryhmänjohtajillamme ei ollut hauskaa, kun eräällä kerralla kirkon pihalla linkosimme maasta hölmön hauskasti esineitä ja kiviä eri suuntiin. Piti päästä sisälle, mutta pikkupoikalauma vain rymysi ja ilkkui. Viime hetkellä ennen sisään astumista onnistuin tekemään emämunauksen. Jotenkin mystisesti heittämäni tai jonkinlaisella katapultilla linkoamani kivi osui vahingossa maaliin. Se napsahti suoraan partionjohtajaamme kalloon.

Kun meitä johtanut yläkoululainen nassikka ilmeisen tuskaisena vääntelehti ympäri, pystyin tuntemaan ihon hikoilevan ylläni. Olinko onnistunut huomaamattani ampumaan surmanlaukauksen. Tulisiko kohta tupenrapinat kohdalleni? Mitä vanhempani ja muut ajattelisivat minusta tämän jälkeen?

Tapahtuman herättäneenä mykistyin läpikotaisin, mutta vireeni muuttui kohta pahoitteluvireelle. Yritin osoittaa kaikella voimallani ja anteeksipyyntöjen mahdilla, että en ollut tarkoittanut tätä ja tämä kavala sattuma oli vain ajanut minut tuskalliseen tilanteeseen. Silti pidin varmana, että nyt jotain järisyttävää ja kohtalokasta oli tullut poikkiteloin elämäni ajoradalle.

Olisi ollut täysin mahdollista, että muutenkin kireässä tilanteessa vähän vanhempi pojankloppi olisi käynyt kimppuuni yhtä rajusti kuin mitä itse olin vahingossa tullut tehneeksi hänelle. Kun tilanne rauhoittui, sain kuitenkin kokea yllätyksen. Vihan tai satikutin sijaan ryhmänjohtaja antoi anteeksi.

Minusta puolestaan tuli partioryhmäni lauhkea ystävällinen lammas. En enää osallistunut meuhkaamiseen, vaan kiltisti tein mieluummin aina käskettyjä asioita partionjohtajani elämäntyytyväisyyden iloksi. Onneni oli, että partionjohtaja näki miten pahoillaan olin tilanteesta ja pystyi reagoimaan tähän oikein. Mitään yhtä hyvää tuskin olisi seurannut, jos minut olisi laitettu julkisen satikutin kohteeksi ja myöhemmin olisin itkenyt vanhemmilleni ja lopettanut partion.

Anteeksianto – Tutkitusti hyvää elämää ja ihmissuhteita

df

Onneni oli se, että partionjohtajani oli valmis antamaan anteeksi. Anteeksiantaminen on parempi kuin katkeruus, kosto, nöyryytys tai välinpitämättömyys sekä anteeksiantajalle, että satuttajalle[0]. Me kaikki olemme epätäydellisiä ja toimimme joskus väärin toisiamme kohtaan. Anteeksianto tarjoaa portin yhteiseen tulevaisuuteen.

Kymmenistä tutkimuksista koostetut meta-analyysit[i] maalaavat kuvaa siitä, että ihmiset, jotka uskaltavat antaa anteeksi, saavat useammin myös anteeksipyynnön takaisin, kokevat enemmän myötätuntoa, elämäntyytyväisyyttä ja positiivisia tunteita ja vähemmän vihaa, masennusta, ahdistusta ja stressiä.

Edelliset tutkimukset eivät kuitenkaan kerro seuraako anteeksiannosta hyvinvointia saati miten anteeksiantoa voi kehittää. Tätä varten tutkijat ovat pyrkineet rakentamaan harjoitusohjelmia, jotka todella auttavat ihmisiä anteeksiantamaan paremmin.

Eräässä tutkimuksessa 259 menneisyyden traumasta kärsivää aikuista osallistuivat 6 viikon anteeksiantointerventioon. Joukko jaettiin satunnaisesti harjoitteita tekevään ryhmään ja kontrolliryhmään, joka ei tehnyt harjoitteita. Harjoitteisiin kuului muun muassa mielikuvaharjoittelua ja meditaatiota. 4 kuukautta ohjelman jälkeen anteeksiantoa harjoittaneet arvioivat kokevansa numeerisella asteikolla enemmän positiivisia tunteita ja vähemmän stressiä kuin kontrolliryhmä.

Anteeksiannon harjoitusohjelmiin osallistumisen on parantanut hyvinvointia niin parisuhteessa elävillä, insestin tai vakavan hyväksikäytön uhreilla, college-opiskelijoilla, vanhuksilla kuin psyykkisistä sairauksista kärsivillä[ii]. Anteeksianto ei ole pilleri, joka kaivetaan kätköstä vain sopivan tilaisuuden tullen. Se on kehitettävissä oleva monipuolinen taito, josta on hyötyä niin kaverin myöhästymisten kuin kohdatun väkivallan käsittelyssä.

Todella vahvan tason näyttöä anteeksiannon puolesta tarjoaa harjoitetutkimuksia koonneita meta-analyyseja koonnut kirjallisuuskatsaus. Sen perusteella anteeksiannon harjoittaminen lupaavasti vähentää ahdistusta ja masennusta ja lisää toivoa elämään terveydenhuollon potilailla[iii].

Anteeksianto pähkinänkuoressa

Anteeksiantaminen voi pintapuolin vaikuttaa ihan siistiltä jutulta. Mutta eikö sen ansaitse vain katuva ihminen? Eikö se päästä toisen kuin koiran veräjästä? Harvemmin. Tutkijoiden keskuudessakin on esitetty kritiikkiä, että anteeksianto ei saa johtaa itsensä syyllistämiseen tai pysymiseen parisuhteessa, jossa toinen jatkuvasti on epärehti. Kuitenkin edellisen kappaleen kuvaamat tutkimuskoosteet tarjoavat voimakasta tukea anteeksiantamisen pitkän aikavälin hyödyistä omalle hyvinvoinnille jopa riippumatta siitä, kuinka paljon syyllinen katuu. [iv] Anteeksianto tulee vain ymmärtää uudella tavallista rakentavammalla tavalla.

Rakentavan anteeksiantamisen sydäntä ovat tutkijoiden mukaan rikkomuksen näkeminen realistisesti, kyky luopua vihasta ja katkeruudesta loukkaajaa kohtaan ja kyky tuntea myötätuntoa itseä satuttanutta henkilöä kohtaan[v].

Anteeksiantavaisuutta ei ole loukkauksen ohittaminen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos ystävä kertoi pahaa sinusta selän takana, anteeksiantavaisuus ei ole ihan sama meininkiä, jossa hyväksytään ystävän ilkeydet, koska niille ei voi mukamas tehdä mitään. Anteeksiantamiseen kuuluu loukkauksen näkeminen realistisesti toisen tekoa liioittelematta tai vähättelemättä. Anteeksiantaminen ja samanaikainen hyvityksen vaatiminen toiselta on täysin yhteensopivaa.

Anteeksiantavaisuutta ei ole nimellinen se on ok sanan heittely, vaikka omassa sydämessä palaa kytevä vihan tuli. Jos ystävä osoittaa aitoa anteeksipyytämistä pitkästi ja hartaasti, ei anteeksiantamiseen kuulu kuukausien piilovittuilu ystävälle ja hänen siirtäminen syrjemmälle elämässä. Todellinen anteeksianto on luopumista kokonaan vihasta ja katkeruudesta, vaikka toinen ihminen ei tätä ehkä edes ansaitsisi.

Toisaalta anteeksiantaminen ei vaadi aina sovintoa, toisen ihmisen kanssa elämistä tai hänen kohtaamistaan tilanteen jälkeen. Jos ystävä olisikin hakannut sinut, ei sinun tarvitsisi anteeksi antaaksesi jatkaa ystävyyssuhdetta. Anteeksiantaminen tapahtuu oman pään sisällä. Siihen kuuluu yleensä kyky omassa mielessä tuntea myötätuntoa syyllistä ihmistä ja hänen niitä vaikeuksiaan kohtaan, jotka ajoivat rikkomukseen.

Anteeksianto on ehkä kiva juttu, mutta miten siinä voi tulla paremmaksi?

5183505838_74f1266c91_o

On helppo sanoa, että ole parempi ihminen, rakastavampi ihminen tai anteeksiantavaisempi ihminen. Kukapa ei tällaiseksi haluaisi. Mutta kun naapurin kersa käy hermoille, puoliso tekee tyhmyyksiä tai hyvä ystävä vähät välittää luottamuksesta, on tunnekohun keskellä anteeksianto helpommin tutkimusspekuloitu kuin tehty. Hyvät ajatukset ovat tyhjää puhetta, jos ei ole konkreettisia tekniikkoja päästä näissä eteenpäin.

Onneksi innovatiiviset tutkijat ovat löytäneet konkreettisia harjoitteita helpottamaan anteeksiantamista.

Erityisen tehokkaiksi ovat osoittautuneet interventiot, joissa anteeksiantaminen ymmärretään monivaiheiseksi prosessiksi, joka vie aikaa. Anteeksiannon sinua loukannutta ihmistä kohtaan ei tule eikä pidä tapahtua päivässä tai silmänräpäytyksessä. Anteeksiantaminen ei ole juoksuspurtti vaan monia päiviä kestävä ja muuttuvista urheilulajivaiheista koostuva triathlon.[vi]

Anteeksiantamisen prosessissa tärkeää on erityisesti palauttaa loukkaus kirkkaasti mieleen, myötätunnon tunteminen loukkaajaa kohtaan, päättäminen antaa anteeksi ja anteeksiantamattomuuden tunteiden voittaminen.[vi]

Luottamuksen pettäneelle ystävälle antaminen anteeksi voi esimerkiksi tarkoittaa päivien prosessia. Ensimmäiseksi henkilö voisi palauttaa loukkauksen mieleensä. Aluksi henkilö voi kokea voimakkaita kiukan ja katkeruuden sekaisia tunteita. Mutta kun hän pallottelee asiaa mielessään riittävästi, mindfulnessin hengessä tunteet rauhoittuvat ja henkilö alkaa nähdä laajemmin asian hyvät ja huonot puolet. Toiseksi seuraa ehkä myötätunto sitä kohtaan, että ystävä kuitenkin on aiemmin ollut luottamuksen arvoinen ja että kaikki tekevät virheitä. Kun henkilö näkee parin päivän päästä katuvan ystävänsä tätä ehkä seuraa se, että hän pystyy tekemään päätöksen antaa totaalisesti anteeksi ystävälleen. Ja vaikka useita päiviä tämän jälkeen tietty katkeruus vielä kalvaa mielessä, systemaattinen pyrkimys voittaa anteeksiantamattomuuden tunteet luo lopulta vahvaa pohjaa uudistuneelle ystävyyssuhteelle.

Harjoite – 9 askelta anteeksiantamiseen

as

Anteeksiantamisen ykköstutkijoita maailmassa on Frederic Luskin, joka vetää Stanfordin yliopiston tutkimusprojektia aiheesta. Hän on kuvannut edellisten kappaleiden tutkimuslöydösten tuella seuraavat vaiheet[vii] helpottamaan anteeksiantoa.

Jos käsittelet jotain isompaa loukkausta, sinun kannattaa käyttää reilusti pitkä aika seuraavaien vaiheiden miettimiseen. Vaiheet voi käydä läpi useana päivänä tai vaiheet 1-3, 4-6, 7-8 ja 9 eri päivinä. Vaikka sinulla ei olisi nyt anteeksiantoprosessia meneillään, lista on tallennettuna oivallinen muistilista pahan päivän varalle.

  1. Kerro tarkalleen, mitä tapahtui ja miltä sinusta tuntui ja miksi se ei ollut oikein. Tässä voi olla apuna  rakentavan vuorovaikutuksen HTTP-kaavaa.
  2. Muista, että anteeksianto tapahtuu sinun itsesi vuoksi eikä kenenkään muun.
  3. Anteeksianto ei tarkoita välttämättä sovinnon tekemistä eikä teon katsomista läpi sormien. Olet etsimässä mielenrauhaa.
  4. Etsi hyödyllistä perspektiiviä tapahtuneeseen. Tunnista, että pääasiallinen ahdistuksesi tulee sattuvista tunteista, ajatuksista ja fyysisestä tolaltaan menemisesta, ei siitä, mikä loukkasi tai satutti sinua 10 minuuttia tai 10 vuotta sitten. Anteeksianto auttaa parantamaan nuo sattuvat tunteet.
  5. Kun tunnet olevasi poissa tolaltasi, kokeile stressin hallintamenetelmiä, esimerkiksi mindfulness-harjoittelua.
  6. Lakkaa odottamasta toisilta ihmisiltä sitä, mitä he eivät aio tehdä.
  7. Suuntaa energiasi toisiin tapoihin saavuttaa haluamasi asiat riippumatta kokemuksesta, joka loukkasi sinua. Loukkaantumisen vatvominen mielessä ei auta.
  8. Muista, että paras kosto on se, että menestyt elämässä. Sen sijaan, että suuntaat huomiosi loukkaantumisen tunteisiisi ja siten annat loukkaajallesi yhä valtaa elämästäsi, opettele etsimään rakkautta, kauneutta ja ystävällisyyttä ympäriltäsi.
  9. Korjaa vääryyden kokemisen tarinaasi nyt muistuttamaan sankarillisesta päätöksestäsi antaa anteeksi.

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä. Lue loppuun

7 tutkittua tapaa voittaa vaikeudet olemalla myötätuntoisempi itseä kohtaan

Pronssinen merkki - Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

kuva-itsemyötätunto

”Tee se, mikä toimii. Korjaa se, mikä ei toimi” Näin menee Esa Saarisen mukaan insinöörilogiikka. Olen aloittavana teekkarina logiikan kannattaja henkeen ja konenesteeseen. Mutta minulla on siihen pieni lisäohje: ”Myötätunne se, mikä kyrsii”.

Vuosia suhtauduin itseeni kuin koneeseen, asetin itselleni tiukkoja rajoja ja vaatimuksia. Ajattelutapa oli hedelmällinen, mutta kyrsiviä epäonnistumia kohdatessa se vei joskus turhaan itsesyytökseen.

Kuukausi sitten tulin itsemyötätuntotutkimuksen yliajamaksi[i] Innostuin ja perehdyin aiheeseen. Tehdessäni virheen aloin käyttäytyä itsemyötätuntoisemmin. Saatoin laittaa kädet rinnalleni, rauhoittua hiljaa mielessäni tilanteen hyväksymiseen, tai muuten tehdä itsemyötätuntoharjoitteita kuin huomaamattani. Ja ihmeellisesti hankalissa tilanteissa eteenpäin pääsy, vaikeuksien voittaminen tuntui helpommalta.

Itsemyötätunnosta on tehty yli 200 tutkimusta[ii]. Sen hyödyllisyydelle elämässä on alustavan tutkimustiedon tuki. Itsemyötätunto ei ole epäonnistumisten kieltämistä tai itserakasta hekumointia. Se on suhtautumista itseen samalla tavalla kuin rakastettavaan ystävään.

Seuraavia tämän tekstin harjoitteita käytettiin Texasin yliopiston psykologian apulaisprofessori Kristin Neffin tekemässä tutkimuksessa.[iii] Koehenkilöt tekivät harjoitteita kahdeksan viikon ajan, ja olivat vielä vuoden päästäkin vähemmän ahdistuneita ja masentuneita ja tyytyväisempiä elämäänsä.

Tutustu itsemyötätuntoon

1.     Testaa, kuinka myötätuntoinen olet itseäsi kohtaan

magnifying-glass-303408_640

Tutkitun itsemyötätuntotestin tekeminen kestää pari minuuttia. Siitä saa hyvän lähtökuvan siitä, kuinka itsemyötätuntoinen on ja kuinka paljon on tarvetta harjoittelulle.

Itsemyötätuntotesti on siitä kiva, ettei sitä voi mokata. Jos testi menee heikosti, on tämä oiva startti aloittaa itsemyötätuntoharjoittelu siitä, että suhtautuu myötätuntoisesti omaan heikkoon itsemyötätuntotasoon.

Testin voi tehdä suomeksi tästä[iv].

2.     Opi itsemyötätunnosta

Interplay of outline of human head and symbolic elements on the subject of knowledge, science, technology and education

Jos haluaa itsemyötätuntoisemmaksi, on hyvä tietää itsemyötätunnosta. Netistä löytyy hyviä materiaaleja itsemyötätuntoon tutustumiseen:

Suomeksi luettavaa:

Kehitystön lyhyt teksti itsemyötätunnosta

Inspiroivaa materiaalia itsemyötätunnosta Mari Rauhalan itsemyötätunto.fi sivustolta

Laajemmin Ronnie Grandelliin kirja itsemyötätunnosta

Videoita (englanniksi youtubessa) (yhteensä n. 20 minuuttia):

Itsemyötätunto yleisesti

Itsemyötätunnon kolme elementtiä Kristin Neffin määrittelemänä

Vastauksia itsemyötätuntoon liittyviin vastalauseisiin ja yleisiin itsemyötätuntoon liittyviin väärinymmärryksiin

Kurssit:

Osallistuminen mindfulness-itsemyötätunto kurssille on alustavan tutkimustiedon perusteella varmin tapa tulla itsemyötätuntoisemmaksi[v].

Itsemyötätunto kurssi[vi]
Toinen itsemyötätuntokurssi

Harjoittele itsemyötätuntoa

3.     Meditoi itsemyötätuntoisesti

Meditate_Tapasya_Dhyana

Hiljattain juttelin yhdelle mindfulnessista tietävälle henkilölle. Hän kertoi että kannattaa välttää sanaa meditointi. Muuten saa hörhöleiman.

Tämä johtunee siitä, että edelleen meditoinnista tulee monille mieleen itämaiset uskonnot ja myyttisyys. Tämä on totta, meditoinnin juuret ovat osin siellä. Mutta tutkimusten mukaan meditointi on lupaavin tapa lisätä itsemyötätuntoa elämään. Meditaatioon liittyviä tutkimuksia on tehty tuhansia viime vuosikymmeninä, suuri osa näistä lääketieteen alalla. Itsemyötätuntoakin meditoinnin on havaittu parantavan useissa tutkimuksissa.[vii] Ne ovat käsitelleet loving kindness meditaatiota ja paria muuta meditointityyppiä.

Rakastavan ystävällisyyden meditointi

Rakastavan ystävällisyyden (Loving kindness, mettâ bhâvanâ) meditaatio muistuttaa mindfulness meditointia. Rakastavan ystävällisyyden meditointi korostaa myötätunnon kokemusta. Meditoinnissa kohdistetaan myötätuntoa sekä itseä että toisia ihmisiä ja maailmaa kohtaan.

Rakastavan ystävällisyyden meditointi parantaa lupaavasti hyvinvointia. Tutkimuksia kokoavan meta-analyysin perusteella näyttäisi siltä, että rakastavan ystävällisyyden meditointi on tyypillistä mindfulness-meditointia parempi keino onnellisuuden, positiivisten tunteiden ja erityisesti myötätunnon tunteiden rakentamiseen omaan elämään.

Meditaatioon löytyy seuraavia harjoitteita:

5 minuutin loving kindness -meditaatioharjoite

20 minuutin loving kindness -meditaatioharjoite

20 minuutin loving kindness -meditaatioharjoite (englanniksi) joka painottuu erityisesti itsemyötätuntoon

UCLA: n 9 minuutin loving kindness -meditaatio harjoitus – (enlanniksi)

Ohjeet loving kindness meditointiin (ilman nauhaa) (sivun lopussa)

Myötätuntoisen hengityksen meditointi

Myötätuntoisen hengityksen meditoinnissa huomio kohdistuu hieman mindfulness-meditaation tapaan enemmän hengitykseen ja sen seuraamiseen.

Eräässä tutkimuksessa ihmiset harjoittivat myötätuntoisen hengityksen meditointia yhdessä rakastavan ystävällisyyden meditoinnin ja myötätuntoisen kehonskannauksen kanssa. Harjoittelu auttoi vääristyneestä kehonkuvasta kärsiviä naisia tyytyväisemmäksi kehoonsa, parempaan hyvinvointiin ja suurempaan itsemyötätuntoisuuteen verrattuna kontrolliryhmään.

20 minuutin myötätuntoinen hengitys -meditaatioharjoite

4.     Opi itsemyötätuntoinen kosketus

hand to chest

Tutkimustieto kosketuksen ja halauksen terveellisyydestä on lupaavaa. Tämä vakuutti minut tämän vuoden alussa erittäin vahvasti. Aiemmin perheessäni ja elämässäni halaukset olivat poikkeus, ei normi. Tämä vaihtui uuteen koskettamisen tulvaan läheisten ihmisteni kanssa. Tämä on syvästi koskettanut elämääni paremmaksi.

Kuukausi sitten itsemyötätuntoon törmätessäni ymmärsin, että ehkä kannattaa myös halata ja koskettaa itseään. Alustavan tutkimuksen perusteella on näyttöä, että itsensä halaaminen lieventää kipua samaan tyyliin kuin toisen ihmisen koskettaminen. Koskettamista sisältäviä harjoitteita on käytetty osana itsemyötätunto-ohjelmia.

Itsensä halaamisen muistamista voi auttaa toteutusaikomuksen tekeminen. Toteutusaikomus on etukäteinen päätös siitä, että jos jotain tapahtuu, niin toimii tiukasti tietyllä tavalla.

Esimerkiksi itsemyötätunnon kohdalla helposti muistettava toteutusaikomus voisi olla seuraava:

“If you’re fu*ked, give yourself a hug”

Toteutusaikomuksen tehokkuutta voi vielä parantaa miettimällä tarkemmin tilanteita, joissa tuntee huonoa oloa itsestään.

Itsensä myötätuntoinen koskettaminen onnistuu myös tässä linkatun harjoitteen avulla tai kuuntelemalla tämän äänitteen, jossa käydään läpi osin myös kosketusta sisältävä itsemyötätuntoharjoite.

5.     Kirjoita itsellesi myötätuntoinen kirje

letter

Tässä harjoituksessa kirjoitetaan myötätuntoinen kirje koskien asiaa, joka ei kyseisenä päivänä mennyt hyvin. Millaisen kirjeen hyvä ystäväsi kirjoittaisi sinulle? Päivittäin harjoitteen tekeminen viikon verran auttoi tutkimuksessa masennukselle alttiita ihmisiä kokemaan elämänsä onnellisemmaksi ja vähemmän masentuneeksi 6kk harjoittelun jälkeen.

Tarkemmat ohjeet kirjeen kirjoittamiseen on kuvattu tässä[viii].

6.     Kuuntele itsemyötätuntoa vahvistavia harjoitusäänitteitä[ix]:

headphones heart

Mari Rauhala on upeasti koonnut ja äänittänyt tälle sivulle suomeksi itsemyötätuntoon liittyviä harjoitteita. Kehitystön itsemyötätuntotekstistä löytyy myös harjoite: Miten kohtelisit ystävääsi?

7.     Seuraa, mittaa, kokeile itsemyötätuntoa

Tutkimustieto itsemyötätunnosta on keskiarvotietoa. Toiset itsemyötätuntotekniikat toimivat toisilla paremmin kuin toisilla. Kannattaa selvittää millainen harjoittelu tuntuu luontevimmalta itselle. Miellyttävistä harjoituksista muodostuu hyvinvointia pysyvästi parantavia rutiineja elämään. Joutuessa hankaliin tilanteisiin osaa tällöin olla myötätuntoinen itsesyytöksen sijasta. Itsemyötätunnon harjoittamiseen pätee alun lause: ”Tee se, mikä toimii. Korjaa se, mikä ei toimi” ja ”Myötätunne se, mikä kyrsii”

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä.

Lue loppuun

Itsemyötätunnon tiede – Oletko itsesi vihamies vai ystävä?

Pronssinen merkki - Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

”Mikä mua vaivaa?”

”Jumalauta, en mä voi olla näin surkea, etten saa pikkujuttua tehtyä.”

”Tällaisella laiskuudella päädyn ennemmin pysyvästi kortistoon kuin edistän maailmaa.”

Eräänä iltana minun piti vastata päivän lopuksi pariin tärkeään sähköpostiin. Mutta tämä pikkuriikkinen tekeminen ei ottanut sujuakseen. Ensin päädyin uppoamaan netin ”Katso kuvat” – otsikoiden loputtomiin syövereihin. Kun sain itseni vastaustuulelle, tekstinsyöttöni jämähti parin sanan minuuttivauhtiin. Kun parin tunnin jälkeen homma läheni valmista, fiilis oli itseä kohtaan tämä:

Kun jälkikäteen mietin itseni syyllistämistä, se tuntuu täysin järjettömältä. Jos kaveri valittaisi vaikeuksiaan vastata nopeasti sähköposteihin kuinka moni vastaisi: ”Mikä sua vaivaa”, ”Jumalauta, et sä voi olla noin surkea ettet saa pikkujuttua sujuvasti tehtyä” tai Tuollaisella laiskuudella päädyt ennemmin pysyvästi kortistoon kuin edistät maailmaa?”

Lähes kaikista maailman kulttuureista löytyy kultainen sääntö: ”Kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Mutta yhtä helppoa on unohtaa kohdella itseään niin kuin lähimmäisiään.

Tässä on itsemyötätunnon avain. Itsemyötätunto ei ole itsesääliä, välinpitämättömyyttä, tai alistuvaa nössöilyä. Se on suhtautumista omaan itseensä kuin rakkaaseen ystävään tai kumppaniin: hyväksyvästi, ymmärtävästi ja anteeksi antaen

Itsemyötätuntotutkimuksen äiti, Kristin Neff kertoo videolla (englanniksi) itsemyötätunnosta ja siihen liittyvien ennakkoluulojen voittamisesta.

Mitä itsemyötätunto on?

Texasin yliopiston psykologian apulaisprofessori Kristin Neff määrittelee itsemyötätunnon myötätunnoksi omia ongelmia kohtaan ja haluksi lievittää niitä. Elämässä ei voi välttää kolhuja: huolimattomia askeleita rullaportaissa, epäonnistuneita kokeita, mokattuja työhaastatteluita, menetettyjä asiakkaita, särkyneitä sydämiä. Itsemyötätunto on myötätuntoa tuskaan, hyvä ystävä tarjoamassa kättä rotkon yli. Se ei ole vain laastari avohaavaan, vaan tutkimukset vihjaavat itsemyötätunnon harjoittamisen parantavan pitkällä tähtäimellä hyvinvointia ja iskunkestävyyttä kolhuja vastaan.

Neff määrittelee itsemyötätunnon koostuvan kolmesta osasta[i]: Lempeydestä itseä kohtaan, Yhteydestä yhteiseen ihmisyyteen ja mindfulnessista.

Lempeys itseä kohtaan

Compassionate_hands

Itsemyötätunnon ytimessä on lempeys itsesyytöksen sijasta. Kaverin tai lapsen haukkuminen pataluhaksi epäonnistumisen jälkeen ei saa aikaan hyviä tuloksia. Sama pätee itseen. Itsemyötätunto on kuin vastuullinen valmentaja taputtamassa selkään ja kannustamassa uuteen yritykseen.

Yhteys yhteiseen ihmisyyteen

common humanity

Itsemyötätunto ei ole omaan napaan tuijottamista. Itsemyötätunto ei ole itsesäälistä ”miksi minä?” voivottelua. Itsesäälissä ihminen päättää olla uhri, jota vastaan maailma käy. Itsemyötätunto on lempeyttä vaikeuksissa, mutta samalla ymmärrystä, että ei ole ainut ihminen jolla on vaikeuksia.

Itsemyötätunto ei ole välinpitämättömyyttä. Se ei ole ”ihan sama” -meininkiä. Jos lapsi tulee koulusta itkien kotiin ja kertoo ettei halua mennä enää kouluun, ei asia ole yhdellekään vanhemmalle ihan sama. Silti vanhempi voi olla myötätuntoinen lapsen vaikeuksia kohtaan. Myötätunto määritellään samaistumiseksi toiseen ihmiseen ja tunteeksi toimia hänen hyväkseen. Samoin itsemyötätunto on samaistumista omiin vaikeuksiin ja tunnetta toimia omaksi ja yhteiseksi parhaaksi pitkäjänteiseksi.

Mindfulness

12903699615_a6ca8e092b_o

Itsemyötätunto on tietoista hyväksyvää läsnäoloa hetkessä. Ollakseen myötätuntoinen itseä kohtaan on katsottava itseään realistisen ja hyväksyvän peilin kautta. Omia tunteita ei kannata kieltää, unohtaa tai vääristää. Tutkimuksien perusteella tunteiden hyväksyminen johtaa torjumista tai unohtamista parempiin lopputuloksiin. Kun tunteet hyväksyy ja niitä havainnoi rauhallisesti ne yleensä tasaantuvat. Lisää tietoa mindfulnessista löytyy Kehitystön aiemmasta tekstistä.

Mitä tutkimukset kertovat itsemyötätunnon hyödyistä?

Itsemyötätunto on tuore tutkimusaihe. Tietomme sen hyvinvointihyödyistä pyörivät alustavan ja lupaavan välimaastossa[ii]. Tutkimus itsemyötätunnosta perustuu Kristin Neffin kehittämään ja validoimaan itsemyötätunto kysely-mittariin[iii].

Tutkimuksissa itsemyötätunto yhdistyy hyvään elämään. Korrelatiivisia tutkimuksia koonneen meta-analyysin[iv] perusteella itsemyötätuntoiset ihmiset ovat keskimäärin vähemmän ahdistuneita ja masentuneita. Toisissa tutkimuksissa itsemyötätuntoisten ihmisten on havaittu keskimäärin olevan onnellisempia, psykologisesti terveempiä, elävän terveellisemmin ja omaavan enemmän monia luonteenhyveitä, kuten optimismia, uteliaisuutta ja sitkeyttä.

Edelliset tutkimukset eivät kerro luotettavasti seuraako itse-myötätunnon lisääntymisestä hyvinvointia vai toisin päin. Tähän tarvitaan interventiotutkimuksia, joissa tutkija laittaa koehenkilöt harjoittamaan itsemyötätuntoa ja tutkii miten se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.

meditation-473753_640
itsemyötätunnon harjoitusohjelmiin on tutkimuksissa kuulunut itsemyötätuntomeditointia.

Eräässä tällaisessa tutkimuksessa[v] tutkijat kutsuivat internetin ja yhteistyökumppanien kautta Bostonilaisia aikuisia mukaan minfulness-itsemyötätunto-ohjelmaan. Tutkimuksen osallistujat jaettiin satunnaisesti koe ja kontrolliryhmään. Aluksi osallistujat vastasivat itsemyötätuntokyselyyn ja pariin muuhun hyvinvointia mittaavaan kyselyyn. Koeryhmä osallistui tämän jälkeen harjoitteluun, joka koostui kahdeksasta psykologien vetämästä viikkotapaamisesta ja päivittäisestä harjoittelusta. Tapaamiset koostuivat aiheiden esittelystä, ryhmätyöskentelystä ja harjoitteista, kuten rakastavan ystävällisyyden meditaatiosta. Ohjelman loputtua ja 6 ja 12 kuukautta ohjelman loppumisen jälkeen tutkijat pyysivät koehenkilöitä raapustamaan alun kyselyn uudestaan. Tulosten perusteella itsemyötätuntoa harjoittaneet kokivat vuosi kokeen jälkeen kontrolliryhmään verrattuna enemmän myötätuntoa, elämäntyytyväisyyttä ja vähemmän masennusta ja ahdistusta.

Toisissa tutkimuksissa itsemyötätuntoharjoittelu auttoi kehoonsa tyytymättömiä naisia hyväksymään, häpeämään vähemmän ja arvostamaan enemmän kehoaan[vi] ja 3-viikon itsemyötätuntoharjoittelu lisäsi naisopiskelijoiden optimismia ja pystyvyyden kokemusta.

Harjoite: Miten kohtelisit ystävääsi?

Best friends

Itsemyötätuntoa ja suhtautumista omaan itseen kuin hyvänä ystävänä voi harjoitella seuraavan harjoitteen avulla.

  1. Ajattele aikoja jolloin läheinen ystäväsi tuntee pahaa oloa itsestään tai hänellä on vaikeuksia. Kuinka reagoisit ystävääsi tässä tilanteessa (erityisesti kun itse olet vahvimmillasi)?
  2. Ajattele aikoja jolloin tunnet pahaa oloa itsestäsi tai olet vaikeuksissa. Kuinka reagoisit yleensä itseesi tällaisissa tilanteissa. Kirjoita, mitä tyypillisesti tekisit, sanoisit ja millaisella äänenpainolla puhuisit itsellesi
  3. Huomaatko eron? Jos huomasit, kysy miksi. Mitkä tekijät ja pelot tulevat esiin ja opastavat sinua kohtelemaan itseäsi ja muita niin eri tavoilla.
  4. Kirjoita, miten asiat saattaisivat muuttua, jos reagoisit itseesi samalla tavalla kuin yleensä reagoit läheiseen ystävään, kun sinulla on vaikeuksia.

Tätä tekniikkaa on käytetty osana harjoitusohjelmaa, jota tutkittiin ensimmäisessä mainitussa interventiotutkimuksessa. Erikseen sitä ei ole tutkittu.

Elämän muokkaamista itsemyötätuntoisemmaksi saattaa auttaa myös toteutusaikomuksen tekeminen. Tämä on etukäteen tehty päätös esimerkiksi muodossa: ”kun alan syyttämään itseäni jostain, kuvittelen mitä sanoisin hyvälle ystävälleni joka syyttäisi itseään”.

Lisää tietoa itsemyötätunnosta:

Kristin Neffin sivut itsemyötätunnosta

Ronnie Grandell on vastikään julkaissut aiheesta suomenkielisen teoksen[VII], jonka sivulta löytyy myös hieman tietoa aiheesta ja testi, jolla voi testata omaa itsemyötätuntoaan.

Mari Rauhala ylläpitää itsemyötätunto.fi sivustoa josta löytyy suomeksi tietoa ja kursseja itsemyötätuntoon liittyen.

Itsemyötätunnon kehittämiseen on kehitetty myös muita konkreettisia harjoitteita. Kerromme Kehitystön tulevassa tekstissä niistä lisää.

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lisää lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Haluatko saada tiedon, kun julkaisemme uuden artikkelin, jossa tarjoamme lisää konkreettisia työkaluja harjoittaa itsemyötätuntoa? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Emme jaa sähköpostiasi eteenpäin tai lähetä roskapostia. Voit seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä.

Lue loppuun

Woop – Toiveet todeksi mielikuvien vastakkainasettelulla

sss

Hopeinen merkki
Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan lupaavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Oletko miettinyt, auttaako tavoitteistasi unelmointi niiden saavuttamista? Näin väittää esimerkiksi Rhonda Byrne miljoonasuosion saaneessa kirjassaan Salaisuus.

Ei kannata uskoa.

New Yorkin yliopiston psykologian professori Gabriela Oettingen on tutkinut unelmointia vuosikymmeniä. Eräässä tutkimuksessa hän käski koehenkilöitä olemaan juomatta neljä tuntia ennen koetta. Lisäksi hän syötti heille itse koetilanteessa suolaisia ruokia. Tämän jälkeen heidät käskettiin kuvittelemaan ravintolatarjoilija tuomassa heille ihanan lasillisen jäävettä, jonka he pääsivät juomaan. Arkijärjellä luulisi, että tällainen mielikuva saisi hinkumaan vettä entistä enemmän.

Toisin kävi. Kun koehenkilöiltä mitattiin verenpaine, havaittiin, että heidän aktiivisuutensa oli laskenut. Unelmointi siis näytti vähentävän tahtoa rynnätä unelmoidun vesilasin ääreen.

Miksi unelmointi jää usein fantasioinniksi?

Dreaming Mickey by JediAnnSolo

Unelmointi voi riskeerata onnistumisesi tavoitteissasi. Kolmesti viikossa onnistumista tavoitteessaan fantasioineet saavuttivat verrokkejaan heikommin omia tavoitteitaan ja olivat fysiologisesti vähemmän aktiivisia.  Korrelatiivisissa tutkimuksissa on havaittu, että myönteisesti fantasioivat eivät dieetillä ollessaan laihdu yhtä paljoa, lahjoittavat vähemmän hyväntekeväisyyteen, siirtyvät heikommin työelämään opiskelujen jälkeen, ja päätyvät epätodennäköisemmin yhteen ihastuksensa kanssa.

Unelmointi epäonnistuu, koska se tekee asioista vähän liiankin todentuntuisia. Kun tavoite, vesilasi, elämänkumppani tai mahtiduuni hohtaa hymyilevänä mielikuvana, se tuntuu jo saavutetulta[i]. Mieli sanoo naks ja lopettaa vaivannäön unelman eteen.

En väitä, että kaikelta unelmoinnilta pitäisi laittaa päätä poikki kuin lentävältä kanalta. Hetken iloa unelmointi tuo tutkitusti elämän rauhallisiin hetkiin. Oikeanlainen unelmointi myös tutkitusti toimii. Jos haluaa tavoitteensa todeksi, unelmointi tarvitsee kylkeensä rautaisen vastaparin.

Woop – mielikuvien vastakkainasettelua toteutusaikomuksella

Mielikuvien vastakkainasettelu

Oettingen on kollegojensa kanssa tutkinut itsehoitoteollisuuden katteettomalle unelmointipropagandalle piinkovan vaihtoehdon. Vaihtoehto on nelivaiheinen WOOP-tekniikka (wish, outcome, obstacle, plan).

Woop on yhdistelmä kahdesta lupaavasta tutkitusta menetelmästä: mielikuvien vastakkainasettelusta[ii] (mental contrasting) ja sitä seuraavasta toteuttamisaikomuksesta.

Minä olen krooninen unelmoija. Lapsuuttani täyttivät fantasiakirjat. Nuoruuttani täyttivät tietokonefantasiat. Nykyisin saatan päätyä unelmoimaan kuinka hienoa olisi saada kirjoitettua sujuvasti uusi Kehitystön teksti. Kuinka hienoa olisi jos sanat muodostuisivat kuin tanssi ja lopputulos hivelisi silmiä. Monesti voin jumahtaa tällaisiin unelmiin pitkiksi ajoiksi.

Joskus kesken unelmoinnin jotain naksahtaa minussa. Kysyn itseltäni, mikä estää minua saavuttamasta tavoitettani. Onko kirjoittamiseni tiellä ehkä iltapäiväväsymys tai aiheen tylsyys. Ymmärrän samalla, että valmiin tekstin saaminen ulos vaatii vielä melkoisen työn. Ja jos en aloita pian, niin unelma jää fantasiaksi tai viime hetken tuskailuksi ennen deadlinea.

Miettimällä unelmaani estävää estettä ymmärrän myös että olen lähellä tavoitettani. Tämä aktivoi minua toimimaan. Yhden haasteen kiertäminen saattaa riittää. Jos pystyn välttämään iltapäiväväsymyksen esimerkiksi kirjoittamalla aamulla, niin edessäni saattaa pian olla se hohdokas teksti, josta olen unelmoinut.

Äsken kuvaamani ajatuskulku on Woopin ja sen osan mielikuvien vastakkainasettelun ytimessä. Hyvässä mielikuvien vastakkainasettelussa ei jää jäljelle haituvaakaan puhtaan unelmoinnin pellavaisuudesta. Toive ei tunnu saavutetulta, vaan se kohtaa suurimman sitä estävän haasteen. Tämä energisoi ihmistä tutkitusti toimintaan päämääräänsä kohti[iii], kun keinoja kiertää este alkaa välähdellä mieleen.

Woopin loppuhuminoissa synnytetään toteutusaikomus. Toteutusaikomuksessa päätetään missä, milloin ja miten ryhdytään toimiin tavoitteen saavuttamiseksi ja esteen nujertamiseksi.

Toimiiko WOOP tutkimusten perusteella?

Woop on auttanut opiskelijoita tekemään enemmän harjoitustehtäviä

Woop ei ole psykologien puolivillaista puuhastelua. Mielikuvien vastakkainasettelun (mental contrasting) on havaittu auttavan tutkimuksissa pääsemään sopimukseen neuvottelutehtävissä, lisäävän liikuntaa ja muuta terveyskäyttäytymistä laihduttavilla opiskelijoilla ja parantavan arjenhallintaa terveydenhuollon ammattilaisilla. Hyvin tehdyn 94 tutkimusta kokoavan meta-analyysin perusteella toteuttamisaikomukset pystyvät samaan.

Yhdistettynä tekniikkana WOOP näyttäisi vielä lyövän nurin mielikuvien vastakkainasettelun ja toteutusaikomukset erikseen käytettyinä[iv].

Woop on tutkimuksissa saanut opiskelijoita tekemään enemmän harjoitustehtäviä, auttanut kroonisista selkäkivuista kärsiviä kuntoutumisessa, saanut harrastamaan enemmän liikuntaa, ja auttanut syömään terveellisemmin.

Miten woopata?

 WOOP app – kuvakaappaus

Woop on tekniikkana yksinkertainen ja helppo oppia. Yksi tapa alkaa woopata, on seurata tämän englanninkielisen äänitteen ohjeita tai ladata ilmainen woop sovellus. Aloitus onnistuu myös alla olevien ohjeiden avulla:

W – Toive (Wish) – Mieti aluksi toive, jonka haluat kääntää todeksi. Alun tapaan toive voi olla esimerkiksi säännöllisen liikunnan aloittaminen, kurssitenttiin valmistautuminen, naapurin komistus tai unelmatyö piilaaksossa. Toive voi olla iso tai pieni. Se voi liittyä tähän päivään, viikkoon, kuukauteen.


O – lopputulos (Outcome) – Mieti seuraavaksi paras mahdollinen lopputulos, johon voisit päätyä toivetta tavoitellessasi. Siinä missä äsken ajattelit toivettasi yleisellä tasolla, kuvittele nyt jokin konkreettinen hetki joka toteuttaa toiveesi ja johon kiteytyy kaikki se, miksi haluat toivettasi.

Jos toiveesi oli säännöllisen liikunnan aloittaminen, lopputulos voisi olla vaikka mielikuva itsestäsi juoksulenkillä, hyväkuntoisena ja hyvännäköisenä, lihaksikkaana ja elinvoimaisena. Jos halusit valmistautua kurssitenttiin, lopputulos voi olla se hetki kun saat tenttipaperin eteesi, näet sen kysymykset ja tiedät osaavasi vastata kaikkiin sen kysymyksiin. Pyri johonkin niin konkreettiseen mielikuvaan, että pystyt kuvittelemaan sen mielessäsi mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Pyri näkemään mielikuvissasi mahdollisimman kirkkaasti se, kuinka hienolta päämäärän saavuttaminen tuntuisi. Käytä näissä mielikuvissa seilaamiseen (unelmointiin) noin kaksi minuuttia.

O – Este (Obstacle) – Käännä seuraavaksi mielesi realismiin. Mieti keskeisin asia, mikä estää sinua saavuttamasta haluamaasi lopputulosta. Mikset ole jo saavuttanut sitä? Mitä sinun pitäisi muuttaa? Kuvittele mielessäsi tämä este mahdollisimman elävästi. Käytä tähän myös noin kaksi minuuttia.

Woopin idea on olla spontaanisti helposti käytettävä työkalu toiveiden viemiseksi konkretiaan. Yhden esteen hahmotus on siksi usein järkevää. Jos useampi keskeinen este tulee mieleen tämä ei kuitenkaan ole ongelma, vaan tekniikkaa voi käyttää näihin kaikkiin[v]. Jos esteen keksiminen tuntuu vaikealta, voit kuvitella mieleesi tilanteen, jossa epäonnistuit tavoitteessasi ja miettiä, mikä oli syy (este) tiellä epäonnistumiseen.

P – Suunnittelu (plan) Luo toteutusaikomus. Yleensä estettä kuvitellessa mieleen tulee jo ajatuksia sen kiertämiseksi. Toteutusaikomus on tietyllä tavalla muotoiltu päätös: Jos kohtaan tämän esteen, toimin tällä tavalla. Eli pyrit keksimään jonkin konkreettisen tavan toimia kohdatessasi tavoitettasi estävän esteen.

Jos este vaikuttaa tärkeämmältä kuin tavoite ja sitä ei voi kiertää, niin kannattaa vaihtaa tavoitetta. Mikäli sinulla ole ainakin kohtuullista odotusta siitä, että este on voitettavissa, vaikuttaa Woop tutkimusten perusteella heikentävän motivaatiotasi toimia. Tätä voi kuitenkin myös pitää hyvänä asiana, sillä se auttaa luopumaan epärealistisista pyrkimyksistä ja keskittymään realistisiin.

Lisää tietoa hyvien toteutusaikomusten tekemisestä löytyy Kehitystön aiemmasta blogikirjoituksesta.

Kannattaa muistaa, että Woop ei ole ihmelääke. Jos se ei heti toimi halutusti ei siitä kannata vielä lannistua. Wooppaus parantaa tutkitusti mahdollisuuksia onnistua ja paranee harjoittelemalla.

Lisätietoja Woopista:

http://www.woopmylife.org/ (englanniksi)

Toteuttamisaikomusten tekemiseen löytyy vinkkejä kehitystön aiemmasta tekstistä

Oettingen, Gabriele. Rethinking positive thinking: Inside the new science of motivation. Penguin, 2014. (englanniksi)

Oettingenin haastattelu Inquiring minds podcastissa (englanniksi)

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lisää lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä.

Lue loppuun

Kukoistava elämänfilosofia – merkityksen ja aitouden tutkittu tarina

Pronssi - Tämän tekstin väitteet perustuvat alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssi – Olemme arvioineet tämän tekstien väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Touko Kuusi. Murrosikäisenä oli hauskaa kiusata öisin koulun ulkomaalaistaustaista vahtimestaria. Kaveriporukan keskellä vallitsi kisa, kuka pystyisi tekemään hurjimmat seikkailut yöllisessä pimeässä koulussa. Hämäten ja huijaten, kuin rosvot yössä jakaannuimme osiin ja laskeskelimme vahtimestarin yöllisiä kierrosaikoja etsien tunkeutumistilaisuuksia koulun sisälle.

Minun leikkini loppui alkuunsa. Vahtimestari nappasi minut. Olin niin peloissani ja järkyttynyt asiasta, että olin valmis valehtelemaan nimeni ja luokka-asteeni.

Tapahtuman jälkeen kävelin kotiin pohtien kuin hullu. Pelkäsin tiedostamatta varmasti eniten pettymyksen tuottamista vanhemmille. Jostain syystä mieleeni jäi kuitenkin vahvimmin syyllisyys vahtimestarin kiusaamisesta. Lopputuloksena tein yhden ensimmäisistä isoista elämänfilosofisista päätöksistäni. Päätin nostaa tulevaisuudessa moraalin ryhmäpaineen edelle, jos järkeni vihjaisi että toimin väärin.

En enää koskaan osallistunut yölliseen koululeikkiin. Tein tuskin mitään tyhmyyksiä murrosiässä tapahtuman jälkeen. Minusta tuli erakko, joka vietti yläasteensa pari vikaa vuotta mieluummin yksin kuin sekoili.

Elämänfilosofinen kehittyminen ei ole aina suoraviivaista juhlaa. Sen lopussa seisoo kuitenkin usein kiitos. Yläasteen sosiaalisesta katastrofista huolimatta pitkällä aikavälillä juuri pyrkimyksestäni tehdä moraalisesti oikeita valintoja on tullut elämänfilosofiani ja oman elämän merkitykseni kulmakivi.

Päivitys: 10 vuotta tapahtuman jälkeen törmäsin samaiseen vahtimestariin kävellessäni lapsuudenkouluni ohi. Uuden keskustelumme perusteella vahtimestari paljastui kannustavuuden ja hyvän mielen lähettilääksi, joka on aina pyrkinyt positiiviseen opettavuuteen tyhmyyksiin langenneiden kolttosten kohdalla. Osittain oivalluksesta lienee siis myös kiittäminen vahtimestarin silloin kohdatessamme positiivisesti antamia elämänohjeita: Pienistä tyhmyyksistä jatkaa helposti isompiin tyhmyyksiin.

 

Millaista on kukoistava henkilökohtainen elämänfilosofia?

e

Elämänfilosofia on eksistentiaalisiin kysymyksiin vastaamista: Mikä on elämän tarkoitus? Kuka minä olen? Mikä on elämäni tavoite? Mitä tapahtuu kun kuolen? Miten voin toimia moraalisesti oikein? Mitä on onnellisuus? Mitä on rakkaus? Miten voin parantaa maailmaa? Mikä tekee elämästäni arvokkaan?

Kukoistava henkilökohtainen elämänfilosofia on merkityksellistä elämää, jossa henkilö on löytänyt vastauksia elämän peruskysymyksiin. Kukoistava elämänfilosofia on aitoa. Kukoistavaa elämänfilosofiaa elävä ihminen elää eksistentiaalisten vastaustensa mukaisesti. Lisäksi kukoistavaa elämänfilosofiaa elävä on hyvinvoiva ja tyytyväinen elämäänsä.

Olisin voinut vahtimestariesimerkissäni unohtaa seuraavana päivänä tekemäni elämänlupaukseni. Sitä en kuitenkaan tehnyt ja siksi aloitin silloin elämässäni kukoistavan elämänfilosofian luonnin.

 

Mitä tiedämme kukoistavasta henkilökohtaisesta elämänfilosofiasta?

Tykkään käyttää termiä elämänfilosofia, koska se on osoittautunut niin merkittäväksi omalle kehitykselleni. Empiirisessä psykologiassa henkilökohtaista elämänfilosofiaa ei ole juuri tutkittu[ii]. Tässä tekstissä pyrin kuitenkin keräämään eri puolilta psykologiaa tekniikkoja ja ajatuksia elämänfilosofian kehityksestä[iii]. Koska tarkkaa määritelmää ja jäsennystä kukoistavalle elämänfilosofialle ei ole, teksti sisältää myös ei tutkittua omaa pohdintaani.

Esa Saarinen on puhunut vaikuttavimmin henkilökohtaisen elämänfilosofian miettimisen puolesta. Paljolti hänen ajatustensa pohjalta[iv] (ks. perusteellinen selitys viitteestä) nostan elämänfilosofian rakentamisesta esiin kolme ydinasiaa. Kukoistava elämänfilosofia on merkityksellistä ja aitoa se yhdistyy loistavaan tarinalliseen identiteettiin.

Tarinallinen identiteetti elämänfilosofian rakentajana

eeeeee

Nykypsykologia esittää, että muodostamme identiteettimme eli yksilöllisen käsityksen itsestämme paljolti tarinoiden avulla. Tarinallinen identiteetti on McAdamsin tutkimustyön mukaan yksi persoonallisuuden kolmesta ulottuvuudesta.

Identiteetti on itse käsitetty elämäntarinamme. Siihen kuuluvat lapsuuden kasvukokemuksemme, opiskeluaikojen hulinat, niitä seurannut tulinen työnteko ja siirtyminen paheelliseen perhe-elämään. Elämänfilosofiassa identiteetti kokoaa ajattelutapojemme muutoksia tarinoiksi. Samalla tavalla kuin moraalisen kehitykseni takana oli vahtimestarikokemus, löytyy muidenkin elämänmerkityksiemme muodostumisen takaa erilaisia tarinoita ja kokemuksia.

Se, millaista tarinaa kerromme itsestämme määrää elämänfilosofista kukoistustamme Ennen murrosikää koin itseni huonoksi kuvaamataidossa ja sain siitä heikkoja numeroita. Melkein kaikki piirrokseni muistuttivat abstrakteja taideteoksia, yritin sitten piirtää lehmän tai auringon. Menneessä pursuavassa tarinassani olin iskostettu huonon piirtäjän rooliin, eikä minua jaksanut kiinnostaa piirtäminen.

Murrosiässä koin merkittävän oivalluksen. Tajusin, että samalla tavalla kuin olin monessa kouluaineessa oppinut paremmaksi, voisin oppia myös hyväksi kuvaamataidossa. Aloin rakentaa tarinaani muulla tavoin kuin epäonnistuneita piirroksia muistellen. Tämä johti mullistukseen. Aloin yrittämään kuvaamataidon oppitunneilla, päädyin tekemään vapaaehtoista kuvaamataitoa yläasteella ja lopulta töideni arvostelu alkoi lähestyä kouluarvosanana jopa kymppiä.

Ajattelutapani laajeni tästä elämänfilosofiseksi periaatteeksi. Toivottomasta urheilijasta kasvoi himoliikkuja, onnettomasta yksineläjästä tasapainoisesti sosiaalinen, epävarmasta englannin puhujasta sitä aktiivisesti harrastava ja ennen kaikkea: minulle kasvoi himo itsensä kehitykseen.

Voi sanoa, että omaksuin toimijalähtöisen identiteetin. Toimijuus (agency) on kykyä nähdä itsensä tarinassaan sankarina, aina valmiina toimimaan. Toimijuutta huokuva elämäntarina ei jää kiinni kohtaloon, vaan astuu eteenpäin niin työpaikan menetyksen, koepettymyksen kuin avioeron jälkeen.

Toimijalähtöisen tarinallisen identiteetin on havaittu alustavasti parantavan hyvinvointia. Eräässä tutkimuksessa psykoterapian yhteydessä seurattiin potilaiden elämänkirjoituksia[v]. Tutkijoiden ja potilaiden riemuksi terapia toimi. Potilaiden tarinat muovautuivat kohti suurempaa uskoa omaan toimintakykyyn ja pärjäämiseen maailmassa. Tätä seurasi toinen positiivinen yllätys, kun pian tarinoiden muuttumisen jälkeen myös potilaiden psyykkinen terveys parani[vi].

Toimijalähtöinen identiteetti yhdistyy kiinnostavasti myös tutkimukseen kasvun ajattelutavasta (growth mindset). Tutkimuksia kokoavan meta-analyysin perusteella omien ominaisuuksien näkeminen kehittyvinä voi johtaa hedelmällisiin tuloksiin elämässä. Toimijalähtöisen identiteetin ja growth mindsetin kehittämiseen löytyy tekstin lopusta harjoite.

On myös alustavia viitteitä siitä, että tarinallisen identiteettimme kannattaa olla johdonmukainen. Johdonmukaisessa elämäntarinassa korostuu selkeä kronologisuus, syyseuraussuhteiden selkeys ja tarinalle suurten linjojen, kuten taustatekijöiden ja arvojen selkeä esitys. Johdonmukainen elämäntarina on kerrottuna toisillekin ihmisille ymmärrettävä. Tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset, jotka raportoivat omaa elämänidentiteettiään johdonmukaisemmin kaoottisen kotkottamisen sijasta nauttivat keskimäärin suuremmasta hyvinvoinnista.

Merkityksellinen elämä

eeeee

Tutkimuksen perusteella itse arvioitua merkityksellistä elämää seuraavat erityisesti elämän päämäärällisyyden ja arvon, kyvykkyyden ja itsearvostusten kokemukset. Elämänfilosofiselta kannalta elämän merkitys muodostuu oman kokemukseni mukaan keskeisimmin vastausten löytämisestä elämänfilosofisiin kysymyksiin[vii]. Pelkkä eksistentiaalinen pohdinta ei tutkimusten perusteella näytä johtavan elämänfilosofiseen kukoistukseen. Tutkimuksessa havaittiin, että elämän merkityksellisyyttä etsivät ihmiset ovat keskimääräistä ihmistä onnettomampia.

Merkityksellisyyden[viii] löytäminen kuitenkin palkitsee. Japanissa ja Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että merkityksellistä elämää elävät ihmiset elävät keskimäärin pidempään. Toisten tutkimusten perusteella[ix] merkityksellistä elämää elävät ihmiset vaikuttavat olevan keskimääräistä terveempiä, onnellisempia, tyytyväisempiä elämäänsä ja vähemmän masentuneita. Meillä on myös alustavaa tutkimustietoa siitä, että suhde on kausaalinen ja merkityksen kokemusta voi parantaa harjoittein. Merkityksen lisäämiseen perustuvat lyhytterapiamuodot ovat useissa hyvin tehdyissä tutkimuksissa[x] parantaneet sairaalassa kärsivien ihmisten merkityksen kokemusta[xi] ja heidän hyvinvointiaan[xii]

Merkityksen löytämisen eli vastausten löytämiseen elämänfilosofisiin kysymyksiin ei löydy helppoa apua. Omassa matkassani kohti merkitystä tärkeää on ollut ymmärtää, että oikeiden vastausten sijaan tulee etsiä riittävän hyviä vastauksia. Koska elämänfilosofisiin kysymyksiin kukaan ei voi antaa lopullisia vastauksia, on parempi muotoilla vastaukset niin, että ne ainakin edistävät omaa hyvinvointia. Positiivisen psykologian tutkimukset tarjoavat sadoilla koehenkilöillä koeteltuja luotettavia vastauksia hyvinvointiin. Uskon siksi, että positiivisen psykologian tutkimus voi olla parasta inspiraatiota elämän peruskysymyksiin vastausten muodostukseen. Esimerkiksi positiivisen psykologian tutkimustiedosta yleiskuvaa luova tekstini hyvistä elämänvalinnoista antaa hyviä suuntaviivoja oman elämänfilosofian löytämiseen.

Aitous (authenticity)

eeee

Kukoistavaan elämänfilosofiaan ei riitä, että unelmoi, vaan pitää olla aito. Aitoutta pisimmälle empiirisesti psykologiassa tutkineet Michael H. Kernis ja Brian Goldman ovat määritelleet sen koostuvan neljästä asiasta[xiii]. Näitä ovat omien ominaisuuksien tiedostaminen ja hyväksyminen, vääristymätön omien ominaisuuksien ja kokemusten käsittely, johdonmukainen käyttäytyminen ja pyrkimys näyttää oma aito itsensä lähimmille ihmisille.

Aitous on siis johdonmukaisuutta (conguence). Aidon henkilön ominaisuudet, henkilön elämänfilosofinen ajattelu ja henkilön teot ovat yhdenmukaisia. Aitona itsensä oleminen vaatii haastavaa punnitsemista, jotta tekee eniten arvojensa mukaisia elämänvalintoja. Leivän tuonti perheelle voi olla aidompi arvo kuin ryhtyminen unelma-ammattiin freelancer taidemaalariksi.

Aitouden[xiv] hyödyistä on alustavaa tutkimusnäyttöä. Yksittäisissä tutkimuksissa[xv] aidompien ihmisten[xvi] on havaittu olevan hieman keskimääräistä onnellisempia, psykologisesti hyvinvoivempia, vähemmän masentuneita, omaavan paremman itsetunnon, tyytyväisempiä parisuhteeseensa ja omaavan opiskeluvaiheessa selkeämpiä urasuunnitelmia.

Aitoutta edeltää mielestäni elämän merkityksellisyyden eli elämänfilosofisten vastausten löytäminen. Olen itse pienestä pitäen tykännyt keksiä tarinoita, unelmoida itsekseni taianomaisista seikkailuista. Kiinnostuessani itsensä kehityksestä tein elämästäni merkityksellistä. Sisäistin oman maailmanparannusfilosofiani, elämänkehitysfilosofiani, urheilu-unelmani ja taikauskoiset pyrkimykset uskomattomaan. Mutta merkityksellisyys ei taannut aitoutta. Olin sisäistänyt vahvan elämänfilosofisen päämäärän siitä, että haluaisin olla maailmaa parantava yleisnero, mutta oikeasti vain pelasin illat tietokoneella ja päivät istuin koulunpenkillä. Lukioaikainen suuri elämänfilosofinen oivallus oli minulle se, että jos haluaa saavuttaa aidon itsensä saada toimintansa ja filosofiansa yhteensopiviksi, tulee kehittää elämänhallintaa. Vaikka elämän merkityksen löytäminen tuo usein sisäisen innon pyrkiä tekemään omia juttuja, niin elämänhallintaa tarvitaan perusasioiden, esimerkiksi yöunen, arjen rutiinien ja elämän ahdistuskausien läpi puskemiseen. Tämä pätee myös pyrkimykseen tuoda omaa aitoa herkempää luonnettaan tai seksuaalisuuttaan esiin toisille ihmisille. Käyttämällä elämänhallinnan tekniikoita, esimerkiksi suunnittelemalla etukäteen toimintaansa voi pystyä ylittämään helpommin kynnyksiä, joita liittyy oman aidon identiteettinsä jakamiseen toisille ihmisille. Laajatutkimustietoon perustuva työkalupakki elämänhallinnan kehittämiseen löytyy Frank Martelan kirjasta Tahdonvoiman käsikirja. Siitä saa pintaraapauksen tästä infograafista.

Harjoitteita kukoistavan elämänfilosofian muodostamiseen.

Oman kokemukseni mukaan kukoistava elämänfilosofia syntyy, kun ihminen luo omat merkitykselliset vastauksensa elämän peruskysymyksiin, nämä vastaukset tulevat osaksi omaa toimijalähtöistä tarinamuotoista identiteettiä ja vastaukset tulevat aidoksi osaksi omaa arkipäiväistä toimintaa. Seuraavaksi esittelen kaksi tutkittua harjoitusta matkalle kohti kukoistavaa elämänfilosofiaa.

Harjoite – Elämänfilosofiset inspiraatioluennot:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämänfilosofiset inspiraatioluennot ovat työkalu ehkä erityisesti elämän merkityksen ja elämän peruskysymyksiin vastaamiseen. Ne ovat ajatuskulkuja sykähdyttäviä tapahtumia videolla tai paikan päällä. Tällaisten luentojen tehosta on alustavia viitteitä Jaakko Korhosen tekemästä kvantitatiivisesta tutkimuksesta.[xvii] Sen perusteella Esa Saarisen filosofia ja systeemiajattelu kurssin käyminen saattaa parantaa keskimäärin hyvinvointia. Sitä kuinka paljon kurssi lisää mahdollisia elämänfilosofisten vastausten löytämiseen, ei ole voitu kuitenkaan tieteellisesti arvioida. Tutkimus käsitteli luentosarjaan osallistuneita ihmisiä. Varmimmin kehitystä elämänfilosofiaansa voinee saada osallistumassa keväisin Helsingissä pidettäviin avoimiin luentoihin. Tosin luentovideoiden katsomisella voi olla myös positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.

Filosofia ja systeemiajattelu kurssin vanhoja luentoja on katsottavissa tästä.

Harjoite – Kasvun tarina

eeeeeeeeeeeee

Kasvun tarina (growth narrative) on harjoitus, jolla voi mahdollisesti vahvistaa omaa toimijuuttaan tarinallisessa identiteetissään, lisätä elämän merkitystä ja löytää vastauksia siten elämän peruskysymyksiin.

Kasvutarinassa mietitään ensin kaksi elämänaluetta, joissa on kasvanut henkilönä. Joku henkilö on esimerkiksi saattanut kasvaa nyhveröstä sosiaaliseksi. Toinen on onnistunut pitämään jo puoli vuotta salirutiinia kasassa. Elämänalueet on hyvä pyrkiä kuvaamaan niin tarkasti ja konkreettisesti kuin mahdollista käyttäen rikasta tarinan kieltä ja esimerkkejä. Tämän jälkeen pyrkimyksenä on miettiä miten nämä kokemukset voisivat antaa voimaa nykyisistä haasteista tai tulevista elämäntilanteista selviämiseen.

Kasvutarina tekniikka saa pohjansa Meaning-Making interventio lyhytterapiasta. Lyhytterapian on alustavasti havaittu tutkimuksissa lisäävän elämän merkityksellisyyttä ja hyvinvointia syöpäpotilailla. Koska tulokset on tutkimuksissa havaittu 1-4 kappaleella 30-90min sessioita, kannattaa ehkä harjoitukseen varata pidempi aika ja mahdollisesti useampi kerta, jos haluaa saada varmempia tuloksia. Olennaista on, että tekniikan idea ei ole olla aivoriihi-tekniikka arjen ongelmiin, vaan se sopii hieman isompien elämän haasteiden ja murheiden käsittelyyn. Esimerkiksi mieltä jännittävä esiintyminen, parisuhteen päättyminen tai työstressi voivat laittaa elämän merkityksen lentämään häränpyllyä. Tekniikka voi laittaa tälle pisteen. Tärkeää on tosin huomata, että itse tehty harjoite ei voi koskaan täysin korvata tai vastata alkuperäistä terapiaa, koska alkuperäinen terapiamuoto on aina psykologin vetämä[xviii].

Lukemistoa ja linkkejä elämänfilosofian kehittämiseen

Perehtyminen psykologiseen tutkimustietoon, esimerkiksi osallistuminen syksyllä erinomaiselle ilmaiselle science of happiness kurssille voi antaa suuntaviivoja oman elämänfilosofian muodostamiselle. Frank Martelan teokset ovat oman elämänfilosofian muodostukseen ja käyttöön viemiseen tutkittua positiivista psykologiaa. Hänen teoksensa Valonöörit on hyvä kuvaus auttamaan vastaamaan omiin elämänfilosofisiin kysymyksiin. Tahdonvoiman käsikirja tarpeellinen opas siinä vaiheessa, kun elämänfilosofia on kunnossa, mutta haluaisi muuttaa myös oman toimintansa sen mukaiseksi. Valonöörit kirjan ydinsisällöstä eli itseohjautuvuusteoriasta löytyy myös teksti tästä ja tahdonvoiman käsikirjasta tutkituista vinkeistä saa pintaraapaisun tästä

Tykkäsitkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä.

Lue loppuun