Kolme harjoitetta kielteisten tunteiden ja huolien käsittelyyn

Pronssi - Tämän tekstin väitteet perustuvat alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.
Pronssi – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa artikkelin lopusta.

(kirjoittajat: Tuukka Sarvi & Kaj Sotala)

Jokainen joutuu kohtaamaan elämässään kielteisiä tunteita kuten ahdistusta, surua tai pelkoa. Esittelemme tässä kirjoituksessa kolme eri suuntauksista ammentavaa harjoitetta, jotka ovat auttaneet meitä käsittelemään ikäviä tunteita sekä välttämään liiallista huolehtimista.

Kärsimyshajotelma: kielteisten tunteiden käsittely

Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) mukaan henkisestä kivusta ei koskaan voi päästä kokonaan eroon, koska vastoinkäymiset ja niihin liittyvät kielteiset tunteet ovat osa normaalia elämää. HOT:n mukaan pyrkimys vältellä kipua voi pikemminkin johtaa kivun lisääntymiseen.

Mikäli esimerkiksi koemme olomme joskus epävarmaksi sosiaalisissa tilanteissa, saatamme alkaa välttelemään sosiaalisia tilanteita ylipäätään. Silloin pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisimme vaikka tapaamaan meille tuntematonta ihmistä, saattaa muuttua inhottavaksi. Pahimmassa tapauksessa koko tapaaminen saattaa kulua stressaten ja miettien milloin siitä pääsisi pois. Pelkkä epävarmuudentunteen pelkääminen saattaa tehdä olomme todella epämukavaksi, vaikka emme koskaan päätyisikään tuntemaan epävarmuutta!

HOT:n mukaan voimme kuitenkin rajoittaa tämänlaisen, ns. likaisen kivun määrää. Tämä tapahtuu kohtaamalla ja hyväksymällä vastoinkäymisiin luonnollisena seurauksena kuuluva ns. puhdas kipu ilman, että ajatusten tai toiminnan tasolla pyrkisi välttelemään sitä.

Puhdas kipu = alkuperäinen ja luonnollinen vastoinkäymiseen, menetykseen tai pettymykseen liittyvä tunnereaktio, esim:

  • suru läheisen ihmisen kuoleman johdosta
  • kipu ja suru sen jälkeen kun joku kohtelee epäreilulla tai ilkeällä tavalla
  • kipu tai suru liittyen menneeseen tai nykytilanteeseen liittyvään kokemukseen, jota ei ole vielä surrut tai käsitellyt kokonaan

Likainen kipu = kipu, joka aiheutuu, kun yritämme rajoittaa tai välttää tuntemasta puhdasta kipua, esim:

  • menneiden kielteisten kokemusten mielessä pyörittäminen
  • itsensä tai toisten syyttäminen asioista, jotka eivät olleet omassa tai muiden kontrollissa
  • liiallinen ajatusten pyörittäminen siihen liittyen, mitä olisi toivonut tapahtuneen menneisyydessä tai mitä voisi tapahtua tulevaisuudessa

Puhdasta kipua voi olla ikävä tunne siitä, kun joku toinen sanoi ilkeästi. Likaista kipua voi silloin olla sen miettiminen, miten epäreilusta kommentista oli kyse ja miten se ei oikeasti ollut totta.

Puhdasta kipua voi olla suru siitä, kun on eronnut kumppanistaan ja suree menetystään. Likaista kipua voi silloin olla se, jos miettii kuukausikaupalla, kenen syy ero oli ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Uskomukset ja tarpeet tunteiden taustalla

Kuva: Pixabay / Oldiefan
(Kuva: Pixabay / Oldiefan)

Kielteisten tunteiden välttelyn lisäksi myös kielteiset mutta virheelliset uskomukset itsestä tai muista ihmisistä voivat aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Kognitiivis-behavioraalisen terapian ABC-mallin mukaan tietty tapahtuma tai tilanne eivät suoraan aiheuta tunteita, vaan tunteet aiheutuvat uskomustemme välityksellä syntyvästä tulkinnasta.

Mikäli joku on esimerkiksi menossa juhliin tuntemattomien joukkoon, saattaa hän kokea ahdistusta koska uskoo, ettei ole sellainen ihminen johon muut haluaisivat tutustua. Joku toinen taas saattaa kokea kateutta nähdessään ystävänsä esiintyvän teatterissa, koska uskoo olevansa niin huono esiintyjä ettei koskaan pystyisi samaan.

Myös ns. rakentavan vuorovaikutuksen (non-violent communication) viitekehyksessä lähdetään siitä, etteivät tilanteet suoraan aiheuta tunteita. Uskomusten sijaan siinä keskitytään kuitenkin tarpeisiin.

Tulevat juhlat saattavat ahdistaa, mikäli uskomus muihin tutustumisen vaikeudesta tuntuu uhkaavan esimerkiksi yhteyden, läheisyyden, itseilmaisun tai arvostuksen tarvetta. Uskomus siitä ettei pystyisi esiintymään teatterissa, saattaa uhata esimerkiksi näkemiseksi tulemisen, itsenäisyyden, tai luovuuden tarvetta.

Jotta voisimme nähdä pohjautuvatko kielteiset tunteet realistisiin tulkintoihin maailmasta, on hyvä tarkastella niiden taustalla olevia uskomuksia ja tarpeita. Tämä auttaa myös ymmärtämään, mitä tunteet ehkä yrittävät viestittää meille.

Harjoite 1 – Kärsimyshajotelma: Mieti joku kielteinen tunne tai asia, joka on aiheuttanut sinulle henkistä kipua viime aikoina

  1. Arvioi kuinka suuri osa henkisestä kivusta on puhdasta kipua ja likaista kipua. Kirjaa ylös arviosi.
  2. Mieti mitä uskomuksia kielteisen tunteen taustalla on (uskomukset itsestäsi tai muista, uskomukset liittyen erilaisiin uhkiin jne.)? Kirjaa ne ylös.
  3. Mitä henkilökohtaisia tarpeita kielteisen tunteen ja henkisen kivun taustalla voisi olla (usein kielteiset tunteet heijastavat henkilön todellisia tarpeita, joita ei ole riittävässä määrin tyydytetty, mutta jotka olisi tärkeää tunnustaa ja huomioida)? Kirjaa ylös tarpeet, jotka keksit.

Mielikuvien vastakkainasettelu: epärealististen huolien vähentäminen

(Kuva: Pixabay / mary1826)
(Kuva: Pixabay / mary1826)

Mikäli tutkimme tunteiden takana olevia uskomuksiamme, saatamme usein huomata meillä olevan uskomuksen jonka tiedämme järjettömäksi. Tämän tiedostaminen ei kuitenkaan aina riitä, vaan osa mieltämme uskoo siihen silti.

Psykologi Gabriele Oetting kertoo kirjassaan Rehinking Positive Thinking miehestä, joka oli eronnut vaimostaan. Miehellä oli entisen vaimonsa kanssa teini-ikäinen tytär, ja miehen ex-vaimo oli nyt menossa uusiin naimisiin. Miestä pelotti ajatus, että hänen tyttärensä kiintyisi uuteen isäpuoleensa ja lakkaisi kokonaan välittämästä biologisesta isästään.

Kyseinen mies korjasi pelkonsa käyttämällä mielikuvien vastakkainasettelua (mental contrasting). Hän kuvitteli mielessään tilanteen, jossa olisi etääntynyt tyttärestään ja jossa hänen tyttärensä jättäisi hänet täysin huomiotta. Sitten hän kysyi itseltään, mikä on merkittävin elämästään keksimänsä asia, joka estää tätä mahdollisuutta toteutumasta. Hänelle tuli mieleen, että hänen tyttärensä on selkeästi hyvin kiintynyt häneen ja rakastaa häntä, ja tämä on ollut ilmeistä kaikille heidät nähneille. Hän keskittyi nyt kuvittelemaan tätä tosiseikkaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Pian pelko alkoi tuntua huomattavasti kaukaisemmalta ja hänen oma olonsa rauhallisemmalta ja turvallisemmalta.

Harjoite 2 – Mielikuvien vastakkainasettelu

  1. Määrittele pelkosi muutamalla sanalla. Mikä on pahin, mitä voisi tapahtua?
  2. Valitse yksi varmaksi tietämäsi tosiseikka, jonka tiedät tekevän tuon pelon toteutumisen äärimmäisen epätodennäköiseksi. Määrittele sekin muutamalla sanalla.
  3. Kuvittele mielessäsi mahdollisimman yksityiskohtaisesti pahin mahdollinen lopputulema. Anna sen olla mielessäsi hetki, ilman että taistelet sitä vastaan.
  4. Kuvittele mielessäsi se syy, joka estää pelkoasi toteutumista. Ajattele tätä helpottavaa tosiseikkaa niin yksityiskohtaisesti ja realistisesti kuin pystyt.

Ahdistavan mahdollisuuden pitäisi nyt tuntua huomattavasti vähemmän ahdistavalta.

Huolihajotelma: huolien käsittely ja liiallisen huolehtimisen välttäminen

(Kuva: Pixabay / sipa)
(Kuva: Pixabay / sipa)

Viimeinen harjoitteemme on tyyliltään kognitiivis-behavioraalisen viitekehyksen kognitioiden uudellenmuotoiluun liittyvien harjoitusten kaltainen. Se kuitenkin perustuu itse asiassa buddhalaiseen sananlaskuun, johon Tuukka törmäsi jonkin aikaa sitten:

“Jos sinulla on ongelma, joka voidaan ratkaista, ei ole mitään syytä huolehtia. Jos sinulla on ongelma, jota ei voida ratkaista, ei ole mitään syytä huolehtia.”
(Buddhalainen sananlasku, käännös Tuukka Sarvi)

Harjoite 3 – Huolihajotelma: Mieti joku asia, tapahtuma tai tilanne, johon liittyviä huolia olet pyöritellyt mielessäsi paljon viime aikoina.

  1. Arvioi, voitko realistisesti vaikuttaa todennäköisyyteen, jolla skenaario, josta olet huolehtinut, toteutuu (Kyllä / Ei).
  2. Pohdi, haluatko tehdä jotain vaikuttaaksesi todennäköisyyteen, jolla huoliskenaario toteutuu (Kyllä/Ei).
  3. Jos vastasit “Kyllä” kumpaankin kohtaan, päätä mitä aiot tehdä ja milloin. Kirjaa se muistiin. Jos vastasit “Ei” kumpaan tahansa yllä olevista kohdista, on parasta vain hyväksyä, hengittää ja kohdata pyrkimättä muuttamaan se epävarmuus, joka sinulla on elämässäsi huoliskenaarion muodossa.

Lopuksi

Omakohtaisesti hyväksihavaitsemamme ja tutkimusten mukaankin suositeltava tapa ottaa käyttöön yllä olevat harjoitteet arjessa on muodostaa niiden tekemisestä ns. toteutusaikomus. Tässä tapauksessa toteutusaikomus voisi olla esim. muotoa: “Jos olen ollut pitkään kielteisessä tunnetilassa, ahdistunut tai huolehdin paljon jostain asiasta -> teen harjoitteen 1, 2 tai 3”.

Olemme aiemmin kirjoittaneet enemmänkin mielikuvien vastakkainasettelusta, rakentavan vuorovaikutuksen menetelmästä, sekä uskomusten ja tunteiden suhteesta: mikäli nämä asiat kiinnostavat, saatat haluta vilkaista näitä artikkeleitamme!

Tunteiden käsittelemiseen on myös ajoittain paneuduttu enemmän Kehitystön järjestämissä työpajoissa. Näistä tiedotetaan Facebookin Kehitystön tapahtumat Helsinki– ja Kehitystön yhteisö-ryhmissä; isommista työpajasarjoista tiedotetaan myös tässä blogissa sekä sähköpostilistallamme.

Tutkimusnäytöstä

Hyväksymis- ja omistautumisterapiasta on lupaavaa, joskin vielä alustavaa, tutkimusnäyttöä [4-7].

Henkilökohtaisten uskomusten roolia välittäjinä tilanteen ja tunnereaktion välillä kuvaavaa ABC-mallia pidetään yleisesti empiirisesti pätevänä, ja se kuuluu kaikkien kognitiivisen psykoterapian muotojen perusolettamuksiin [3]. Kognitiivinen psykoterapia on meta-analyyseissa alustavasti todettu tehokkaaksi mm. ahdistuksen ja masennuksen hoidossa, esim [8,9].

Rakentavaa vuorovaikutusta (nonviolent communication) ei ole tutkittu tieteellisesti juurikaan, mutta sen vaikutuksista on joitakin alustavia tutkimuksia [10-12].

Mielikuvien vastakkainasettelun toimivuudesta yleisesti ottaen on merkittävä määrä tutkimusta [13]. Sen soveltamisesta nimenomaisesti huolten käsittelyyn on tietääksemme vain yksi tutkimus [14].

Lue loppuun

Ovatko tapasi arvojesi mukaiset?

Pronssinen merkki - Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön.
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön.

Sofi on vanhan ystävänsä kanssa baarissa iltaa viettämässä. Juttua riittää ja molemmilla on hauskaa, mutta erään puheenaiheen kohdalla Sofi huomaa ystävänsä kasvoilla käyvän hetkellisen epäröinnin ja monitulkintaisen ilmeen. Sofin olisi helppo jatkaa juttua eteenpäin, mutta hän pysähtyy ja nojautuu eteenpäin. ”Kuule”, hän sanoo pehmeästi, ”onko kaikki ihan hyvin?”

Vihtori taas on puistossa kävelyllä, kun hänen silmiinsä osuu tuulen mukanaan kuljettama puunlehti. Lehden tanssi ilmassa herättää Vihtorissa uteliaisuuden – millaisella matemaattisella yhtälöllä tuota liikettä voisi parhaiten kuvata? Hän istahtaa penkille ja kaivaa esille muistilehtiönsä, alkaa mietteliäänä raapustelemaan siihen yhtälöitä samalla kun katselee tuulen mukanaan kantamia kappaleita.

Meri on bussissa matkalla kotiin, kun hänen korviinsa kantautuu takanaan istuvan pariskunnan keskustelu. ”Kannattaako kehitysmaahyväntekeväisyyteen lahjoittaa mitään? Se menee kuitenkin vain kaikenlaisten välikäsien ja rikkaiden hallitsijoiden taskuun”, keski-ikäinen mies kysyy vaimoltaan. Meri kääntyy pariskuntaa kohti. ”Anteeksi, en voinut olla kuulematta keskusteluanne”, hän aloittaa kohteliaasti. ”Jos sallitte pienen kommentin, niin monet lahjoituskohteet ovat tosiaan ongelmallisia, mutta löytyy myös tutkittuja listoja aidosti hyödyllisistä kohteista…”

Sofilla, Vihtorilla, ja Merillä on kaikilla kolmella heidän arvoihinsa vahvasti liittyviä tapoja. Mikäli Sofi huomaa että hänen ystäväänsä saattaisi vaivata jokin, niin hän pysähtyy kysymään asiasta (myötätunto). Kun Vihtori näkee jotain mitä pitää matemaattisesti kiinnostavana, hän käy miettimään sitä tarkemmin (uteliaisuus).  Ja jos Meri löytää mahdollisuuden puhua maailmanparannuksesta kiinnostuneelle yleisölle, käyttää hän tilaisuuden hyväkseen (hyvän tekeminen) [1].

Kukaan näistä kolmesta ei varsinaisesti mieti kyseisiä tapojaan. He vain toimivat niiden mukaisesti, automaattisesti, monta kertaa viikossa. Koska heillä on arvojensa mukaiset tavat, edistävät he jatkuvasti arvojaan, muuttaen itseään ja maailmaa vähän kerrallaan sellaiseksi kuin haluaisivat sen olevan. Kunkin yksittäisen teon vaikutus on pieni, mutta ajan kanssa kertautuva kokonaisvaikutus on suuri. Se on tapojen voima.



Tavat määritellään psykologiassa ihmisten taipumuksiksi tehdä automaattisesti jotain, kun on tietynlaisessa tilanteessa (esimerkiksi näkee toisella tietyn ilmeen, on juuri itse tehnyt jotain, jne.). [2] Tavat ohjaavat hyvin voimakkaasti käytöstämme: tutkimuksissa ihmiset käyttävät noin ⅓ – ½  valveillaoloajastaan asioihin, joita tekevät joka päivä ja samassa paikassa [3]. Tavat voivat olla yksinkertaisia tai monimutkaisia. Klassinen esimerkki monimutkaisesta ovat auton ajamiseen liittyvät tavat, jotka voivat tapahtua niin automaatilla, että ajatuksissaan oleva ajaja ei lopuksi muista koko matkastaan mitään.

Tapojen taustalla on periaatteessa yksinkertainen syntymekanismi. Jos ihminen tietyssä tilanteessa tekee jotain ja huomaa sen tavalla tai toisella palkitsevaksi, niin hän todennäköisemmin toimii samoin toistekin. Tämä saattaa tapahtua tietoisesti, mutta myös enemmän tai vähemmän huomaamattomasti. Ehkä stressaavan työpäivän jälkeen tuntuu hyvältä mässäillä suklaalla ja muilla herkuilla, ja ajan myötä taipumus mässäilyyn kotiin saavuttua käy yhä vahvemmaksi.

Tästä nousee ongelma. Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa käytetyn määritelmän mukaan arvomme ”näkyvät valinnoissa, joita teemme tietoisesti ja tarkoituksella, ja jotka vastaavat kysymykseen, mikä on meille tärkeää” [4]. Koska tapamme kuitenkin usein muodostuvat huomaamatta, saattavat ne olla ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita tietoisesti tahtoisimme edistää.

Ihminen joka haluaisi vaalia hyvinvointiaan saattaa lojua kaikki illat tietokoneella liikunnan harrastamisen sijaan. Ihminen joka arvostaa läheisyyttä ei silti välttämättä tule pitäneeksi yhteyttä ystäviinsä. Ihminen jolle tasapainon suhde työn ja vapaa-ajan välillä olisi tärkeä, saattaa silti ajautua tekemään töitä kotiin tultuaankin.

Tämä ei tarkoita, että kyseiset ihmiset olisivat mitenkään tarkoituksellisesti kaksinaamaisia. Se tarkoittaa vain sitä, etteivät he ole vielä pysähtyneet tietoisesti miettimään tapojaan ja arvojaan, ja onnistumaan uudenlaisten tapojen muodostamisessa.

Miten nämä ihmiset voisivat tehdä elämästään enemmän arvojensa mukaista? Yksi vaihtoehto on pyrkiä tietoisesti keksimään arvoihinsa liittyviä tavoitteita, ja konkretisoimaan ne jatkuviksi tavoiksi. Alla oleva taulukko (mukailtu kirjasta Kohti arvoistasi [4]) antaa joitakin esimerkkejä siitä, mitä tapoja hyvinvoinnin vaalimista, läheisyyttä, ja työn ja vapaa-ajan tasapainoa arvostavat ihmiset saattaisivat koettaa muodostaa.

Arvo Mitä haluan tapahtuvan? Tavoite / tukeva tapa
Läheisyys Pidän enemmän yhteyttä ystäviini Teen mukavia, rentouttavia asioita yhdessä ystävien kanssa
Haluan lähentää suhdetta kummityttööni Pidän häneen yhteyttä säännöllisesti, ja autan häntä
Hyvinvoinnin vaaliminen Alan harrastamaan sauvakävelyä Sovin ystäväni kanssa säännöllisistä kävelyistä yhdessä
Tasapainoinen suhde työn ja vapaa-ajan välillä Haluan, että ehdin tehdä työni työajalla Pyydän apua ruuhka-aikoina, keskustelen tarpeen tullen työnkuvastani
Haluan pyhittää viikonloput ihmissuhteille ja harrastuksille Jätän työkoneen töihin perjantaisin

Uusien tapojen muodostamiseen taas aiempi artikkelimme toteutusaikomuksista on hyvä alku; laajemmin tapojen muokkaamista käsittelee esim. Charles Duhiggin populaarikirja Tapojen voima [5].

Kehitystö pitää Helsingissä myös ajoittaisia työpajoja mm. tapojen muodostamiseen liittyen. Tietoa seuraavista tapahtumistamme saa tästä listasta kevään työpajoja, sekä Facebookin Kehitystön tapahtumat Helsinki -ryhmästä.


Mikä on sinulle tärkeää?

Arvojen mukainen elämä vaatii sen tiedostamista, mitkä omat arvot ovat. Tämä on aihe, jota tulemme käsittelemään vielä lisää, mutta muutama yksinkertainen harjoitus [4] voi auttaa alkuun.

Harjoitus: mitä katuisin? Kuvittele, että olet elänyt pitkään, ja olet juuri viettämässä satavuotisjuhliasi. Oleta, että elämäsi on mennyt suunnilleen niitä uria ja siihen suuntaan, kuin mihin tämänhetkiset tapasi sitä ohjaavat. Mitä silloin vastaisit seuraaviin kysymyksiin:

  • Minkä murehtimiseen käytit elämässäsi liikaa aikaa?
  • Mitkä ovat asioita elämässäsi, joihin käytit liian vähän aikaa?
  • Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, mitä muuttaisit?

Nämä vastaukset voivat kertoa sinulle jotain siitä, mikä sinulle on arvokasta.

Harjoitus: jos eläisin arvojeni mukaista elämää, miten minut muistettaisiin? Kuvittele nyt, että elämäsi olisi ollut juuri sellaista kuin haluaisit. Miten esimerkiksi puolisosi, lapsesi, ystäväsi ja yhteisösi muistaisivat sinua? Jos he aloittaisivat lauseita kuten ”olet ollut sellainen puoliso, joka…”, miten puheenvuoro jatkuisi? Entä miten itse muistelisit elämääsi – mistä olisit ylpeä tai tyytyväinen?

Harjoitus: arvokompassi. Arto Pietikäisen Joustava mieli -sivuilta löytyy kymmeneen osa-alueeseen jaettu arvokompassi, jonka toiselta sivulta löytyy myös apukysymyksiä kunkin arvoalueen hahmottamiseen. Voit käyttää tätä apuvälineenä sen arvioimiseen, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja missä määrin ne tällä hetkellä toteutuvat elämässäsi.

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja artikkelin huomiot.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä, sekä liittyä Facebook-keskusteluryhmäämme.

Lue loppuun

Kehitystö järjestää työpajoja maalis-toukokuussa

Elämässä on kaksi suurta kysymystä: mitä haluan, ja miten saavutan sen?

Kehitystö ry. järjestää tästä aiheesta keväällä tieteellisestä tutkimustiedosta ammentavia työpajoja. Niissä on tilaisuus selventää itselleen mitä haluaa elämältä, miten tuoda arvojaan paremmin esiin, miten kohdata kivuliaita haasteita, ja miten auttaa muita omilla poluillaan. Valtaosa työpajojemme osallistujista on ollut niihin tyytyväisiä.

Kurssimme ovat aiemmin olleet maksuttomia. Kokeilemme nyt pyytää osallistujia osallistumaan työpajan materiaalikustannuksiin (10€ normaali, 5€ vähävaraiset), jotta työpajoihin ilmoittautuneet tulisivat varmemmin paikalle. Mikäli haluaisit osallistua, mutta taloudellinen tilanteesi ei mahdollista materiaalikustannuksiin osallistumista, ota ilmoittautuaksesi meihin yhteyttä sähköpostitse (kehitysto@gmail.com). Muutoin voit imoittautua osoitteessa https://holvi.com/shop/Kehitysto/  .

Kaikki työpajat, itsemyötätuntotyöpajaa lukuunottamatta, sijaitsevat Helsinki Think Companyn tiloissa (Vuorikatu 5, Helsinki).

Kurssiaikataulu:

* Hyvää elämää hahmottamassa la 4.3. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/253450311768460/

Oletko miettinyt mitä haluat tehdä elämälläsi. Jos et ole, Kehitystön hyvää elämää hahmottamassa työpaja on loistohetki miettiä oman elämän suuntaa iloisessa ja lämpimässä hengessä. Mutta jos olet, tule silti, käsittelemään asiaa uudella tavalla. Tässä työpajassa emme vain mieti, vaan hahmotamme hyvää elämää visuaalisten heksakorttien kautta. Emme vain istu paikallaan, vaan kuljemme ja kokoamme hyvää elämää. Emme vain puhu, vaan tapailemme hyvää elämää olemassaolevan elämämme tarinoista kannustavassa hengessä yhdessä muiden osallistujien kanssa.

Työpajan on taustalla teoreettisena taustana on aiempina vuosina vedetyn työpajan hyvää elämää etsimässä tapaan sosiaalipsykologinen itseohjautuvuusteoria, josta on tullut laajasti empiirisesti tutkittu valtateoria alallaan. Työpaja painottuu kuitenkin 90% itsetutkiskelu ja keskusteluharjoituksiin, jotka ovat kaikki heksakortteihin perustuvia uusia harjoitteita verrattuna hyvää elämää etsimässä työpajaan, eli vaikka olisi käynyt aiemmassa Hyvää elämää etsimässä työpajassa kannattaa tulla pohtimaan asioita tähän uuteen työpajaan.

* Rakentava erimielisyys la 11.3. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/1156443317787476/

Kanssamme eri mieltä olevat ihmiset ovat rikkaus ja arvokas tilaisuus oppia uutta! Ainakin teoriassa, käytännössä asiat menevät usein vähän huonommin. Tämä työpaja keskittyy toisaalta taitoihin joilla hallita tunnepohjaista ärtymystä siihen että toisella on vääriä mielipiteitä, mutta myös tekniikoihin joilla rakentavaan erimielisyyteen pyrkivät voivat paremmin kartoittaa erimielisyytensä syitä ja päästä yhteisymmärrykseen.

* Suunnittele tulevaa la 18.3. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/254252528352043/

Ainakin kerran vuodessa on hyvä pysähtyä arvioimaan, mistä asioista on ylpeä, mikä on innostanut tai inspiroinut – ja mitä tekisi toisin. Nyt sinulla on mahdollisuus viedä tuuminnat toiminnaksi! Työpajassa mietitään, mitä itse kukin haluaa tulevalta vuodelta, sekä asetetaan konkreettisia tavoitteita ja määritellään askeleet, jotka vievät tavoitteeseen. Työpaja sisältää paljon ryhmäkeskustelua ja ajatustenvaihtoa ja päivän aikana laaditaan oma henkilökohtainen tulevaisuussuunnitelma.

* Tapojen merkitys ja muodostaminen la 25.3. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/156406688202170/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Miten kohtaat muita ihmisiä? Mihin suuntaat päivittäisen huomiosi? Mitä teet arvojesi edistämiseksi?

Et välttämättä edes ajattele näitä säännöllisiä käytösmallejasi. Ne ovat vakiintuneita tapoja, joita vain teet, sen kummemmin pohtimatta. Jos haluat muuttaa elämääsi, tarvitsee sinun muuttaa niitä rutiineja, jotka ohjaavat jokapäiväistä ajatteluasi ja toimintaasi.

Kun jostakin asiasta on saanut muodostettua tavan, tapahtuu se kuin itsestään. Enää sen eteen ei tarvitse käyttää aktiivisesti vaivaa tai tahdonvoimaa. Mutta miten saada itsensä muodostamaan tapoja esimerkiksi liikuntaan, terveelliseen syömiseen, tai opiskeluun/työntekoon liittyen? Tai mitä tehdä katkaistakseen vanhat, haitalliset tavat? Näitä kysymyksiä käsitellään tässä työpajassa. Samoin työpajassa käsitellään myös sitä, miksi tavat ylipäätään ovat tärkeitä, ja mikä on tapojen ja arvojen välinen yhteys.

* Henkisen kivun käsittely: Puhdas ja likainen la 1.4. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/657688671103140/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Henkinen kipu voidaan jakaa karkeasti kahdenlaiseen: ‘puhtaaseen’ ja ‘likaiseen’. Puhdas kipu seuraa välittömästi jostakin tuskallisesta tapahtumasta, ja on yleensä suhteellisen lyhytaikaista. Likainen kipu taas on se kipu, joka seuraa yrityksistä hallita, poistaa, tai välttää puhdas kipu. Monet ihmiset kärsivät paljon enemmän ja pidempään likaisesta kuin puhtaasta kivusta.

Tämä työpaja tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ja keskustella tällä hetkellä kivuliaista asioista. Osallistujat tarkastelevat sitä, missä määrin heidän kärsimyksensä johtuu puhtaasta tai likaisesta kivusta, ja oppivat tekniikoita ja ajattelutapoja likaisen kivun käsittelyyn. Osa työpajan aiemmista osallistujista on kokenut tämän puhdistavaksi ja intensiiviseksi kokemukseksi, joka on tuonut merkittävää helpotusta heidän kärsimykseensä ja ahdistuksen aiheisiinsa. Työpajan hyöty riippuu todennäköisesti siitä, paljonko kipua elämässäsi on tällä hetkellä: osallistujat joilla on ollut vähemmän kipua eivät ole kertoneet hyötyneensä yhtä paljon.

* Vertaisohjaus la 8.4. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/152229011959228/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Ohjaus (coaching) on tutkittu elämänparannustekniikka. Se on keskustelua, jossa ohjaaja tukee ohjattavan pyrkimystä kehittää toiminta- ja ajattelutapojaan ja ratkaista ongelmiaan. Ohjaaja ei pyri tarjoamaan ratkaisuja, vaan auttaa ohjattavaa löytämään omat ratkaisunsa. Aiheesta lisää blogikirjoituksessamme: https://kehitysto.wordpress.com/2016/04/18/vertaisohjaus-miten-tukea-ja-auttaa-ystaviasi/

Tässä työpajassa harjoitellaan ohjauksen perustaitoja, joista on apua kenelle tahansa monissa eri tilanteissa: kun haluaa olla tukena toisille, tai vain ymmärtää muita paremmin. Työpajassa voi myös etsiä itselleen vertaisohjausparia, jonka kanssa käydä säännöllisiä ohjauskeskusteluita.

* Mielihalujen pilkkominen 15.4. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/1764908393824521/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Erilaiset mielihalumme ja inhokkimme eivät välttämättä ole täysin satunnaisia, vaan kertovat usein syvemmistä tarpeista ja tavoitteista niiden taustalla – tarpeista, jotka eivät välttämättä toteudu niin hyvin kuin mahdollista. Tässä työpajassa pyrimme tekemään harjoituksia, jotka auttavat pureutumaan niihin tarpeisiin ja selvittämään, miten voisimme parhaiten toteuttaa ne.

* Suunnittele tulevaa la 29.4. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/444028479261862/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Sisältö kuten ylemmässä ”Suunnittele tulevaa”-työpajassa.

* Itsemyötätunto la 6.5. kello 13-17

https://www.facebook.com/events/915202268583218/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta. (Huomio: toisin kuin muut työpajat, sijaitsee Lapinlahden Lähteellä, Lapinlahdenpolku 1.) 

Texasin yliopiston psykologian apulaisprofessori Kristin Neff määrittelee itsemyötätunnon myötätunnoksi omia ongelmia kohtaan ja haluksi lievittää niitä. Elämässä ei voi välttää kolhuja: huolimattomia askeleita rullaportaissa, epäonnistuneita kokeita, mokattuja työhaastatteluita, menetettyjä asiakkaita, särkyneitä sydämiä. Itsemyötätunto on myötätuntoa tuskaan, hyvä ystävä tarjoamassa kättä rotkon yli. Se ei ole vain laastari avohaavaan, vaan tutkimukset vihjaavat itsemyötätunnon harjoittamisen parantavan pitkällä tähtäimellä hyvinvointia ja iskunkestävyyttä kolhuja vastaan. Tässä työpajassa pyrimme konkreettisesti kehittämään kunkin osallistujan itsemyötätuntoa.

* Miten löytää innostava ja vaikuttava työ la 13.5. kello 13-17
https://www.facebook.com/events/1468118199885120/

Ilmoittautuminen: Täysi hinta, alennettu hinta.

Useimmat ihmiset käyttävät työntekoon noin puolet valveillaoloajastaan. Koko työura käsittää arviosta riippuen 60000 – 80000 tuntia. Koska työhön käytetään paljon aikaa, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten työ voisi olla mahdollisimman kivaa ja miten työn kautta voisi saada aikaan positiivisia muutoksia maailmassa ja yhteiskunnassa. Saadut oivallukset kantavat parhaimmillaan hedelmää läpi elämän.

Työpajassa pohditaan yhdessä keskustellen ja lyhyitä harjoituksia tehden miten työssä voisi yhdistyä innostavuus ja vaikuttavuus. Innostavuutta lähestytään mm. positiivisen psykologian ja muun aiheeseen liittyvän populaarin kirjallisuuden kautta. Vaikuttavuutta lähestytään effektiivisen altruismin ja sosiaalisen vaikuttavuuden käsitteen (social impact) kautta. Aihe on laaja eikä työpaja esitä tarjoavansa valmiita vastauksia kysymyksiin. Tavoitteena on pikemminkin tarjota uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia.

Tule mukaan miettimään ja keskustelemaan työuraan liittyvistä asioista – luodaan tästä yhdessä hieno työpajakokonaisuus!

 

Kehitystö järjestää työpajoja loka-joulukuussa

Elämässä on kaksi suurta kysymystä: mitä haluan, ja miten saavutan sen?

Kehitystö järjestää tästä aiheesta syksyllä tieteellisestä tutkimustiedosta ammentavia kursseja. Niissä on tilaisuus selventää itselleen mitä haluaa elämältä, miten tuoda arvojaan paremmin esiin, miten kohdata kivuliaita haasteita, ja miten auttaa muita omilla poluillaan. Valtaosa työpajojemme osallistujista on ollut niihin todella tyytyväisiä.

Pidempi kurssi muodostuu viidestä neljän tunnin mittaisesta ilmaisesta työpajasta, jotka pidetään Helsingissä. Halutessaan voi myös olla käymättä koko kurssia ja osallistua vain yksittäisiin työpajoihin. Tämän lisäksi tarjoamme Salon lähellä rauhallisessa kartanossa pidettävän maksullisen koko viikonlopun intensiivikurssin. Siellä käydään läpi kaikkien työpajojemme sisältö yhtenä kokonaisuutena.

Lisätietoa löytyy ilmoittautumislomakkeista: viikonloppukurssin ilmoittautuminen, pitkän kurssin ilmoittautuminen.

Viikonloppukurssi:

* 21.-23.10.: OMIEN ARVOJEN LÖYTÄMINEN JA TOTEUTTAMINEN. https://www.facebook.com/events/1650237688555044/

Yksittäiset työpajat:

* SUNNUNTAI 2.10.: HYVÄÄ ELÄMÄÄ ETSIMÄSSÄ: https://www.facebook.com/events/150418992074053/

* LAUANTAI 8.10.: TAPOJEN MERKITYS JA MUODOSTAMINEN: https://www.facebook.com/events/1698114240513110/

* LAUANTAI 5.11.: SUUNNITTELE TULEVAA: https://www.facebook.com/events/1243034329060331/

* LAUANTAI 19.11.: HENKISEN KIVUN KÄSITTELY: PUHDAS JA LIKAINEN KIPU: https://www.facebook.com/events/131815973940777/

* LAUANTAI 3.12.: VERTAISOHJAUS – MITEN TUKEA JA AUTTAA MUITA IHMISIÄ: https://www.facebook.com/events/1625189851105754/

Vertaisohjaus – miten tukea ja auttaa ystäviäsi?

children-817365_1920

Bronce
Pronssinen merkki – Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan alustavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Tapasin Oliverin hostellihuoneessa Berliinissä. Tulin sisään ovesta, ja hän ja porukka muita istuivat sängylläni keskustelemassa filosofiasta. Koska olin juuri saapunut lesswrong-verkkoyhteisön miittiin, jokin tämänkaltainen oli ollut odotettavaakin, ja liityin mukaan pohtimaan manipuloimisen määritelmää ja eettisyyttä. Seuraavana päivänä hän veti muistitekniikoita ja oppimista käsitteleviä työpajoja, enkä voinut lähteä tapaamisesta ennen kuin olin kertonut miten paljon olin pitänyt hänen lämminhenkisyydestään ja innostuneisuudestaan.

Pysyttelimme yhteydessä Suomeen palattuanikin. Eräänä päivänä hän mainitsi hänellä olevan stressiä ja haasteita, joista hänen olisi hyvä keskustella jonkun kanssa. Tarjouduin soittamaan hänelle videopuheluita ja toimimaan kuuntelijana. Koska hän ei tahtonut tehdä tapaamisista liian yksipuolisia, sovimme että kuuntelisin häntä puolet ajasta. Toisen puolen ajasta hän taas kuuntelisi minun kertoessani omasta elämästäni.

Puhuimme siitä mitä viime viikolla oli tapahtunut, ja erityisesti siitä, mitä haasteita meillä oli, miten aioimme päihittää ne ja mitä suunnittelimme tekevämme elämällämme seuraavaksi. Kumpikin kuunteli vuorollaan, esitti tarkentavia kysymyksiä, ja tarjosi tukea ja myötätuntoa. Haluttaessa esitimme kommentteja. Suunnitelmien ja unelmien säännöllinen käsitteleminen auttoi pitämään ne kirkkaana mielessä. Vaikeuksien kestäminenkin oli helpompaa, kun tiesi aina että pian olisi tapaaminen jossa niistä voisi puhua.

Vaikka emme sitä sillä nimellä kutsuneetkaan, se mitä Oliverin kanssa teimme oli ns. vertaisohjausta (vertaiscoachausta, peer coaching), joka on tutkittu elämänparannustekniikka. Ohjaus on keskustelua, jossa ohjaaja tukee ohjattavan pyrkimystä kehittää toiminta- ja ajattelutapojaan ja ratkaista ongelmiaan. Ohjaaja ei pyri tarjoamaan ratkaisuja, vaan auttaa ohjattavaa löytämään omat ratkaisunsa.

Miten ohjata?

Pyri kysymään ja ymmärtämään, älä ehdottamaan.

guytalk

“Sain paljon siitä, että pystyin heittämään ihmisille ideoita ilman pelkoa siitä, että he tuomitsisivat tai koettaisivat tarjota neuvoja tai ratkaisuja. Saatoin vain tulla vertaisohjausryhmään ja alkaa puhumaan jostain päässäni olleesta ajatuksesta, ja 20 minuuttia myöhemmin minulla oli siitä tosi hyvä olo, vaikken aiemmin edes tiennyt mitä sanoisin siitä. Koin sen todella hyödylliseksi.” — erääseen vertaisohjausohjelmaan osallistunut opiskelija [1, s. 98]

Toisen kertoessa ongelmistaan tulee herkästi kiusaus ehdottaa niihin ratkaisua. Pahimmillaan huono ehdotus kuitenkin tuottaa kuulijassa sen olon, ettei toinen ymmärrä hänen tilannettaan ollenkaan. (Miten monta kertaa olet itse kokenut tämän?) Ohjauksessa pyritään ensisijaisesti tukemaan toista omien ratkaisujensa löytämisessä, sen sijaan että ohjaaja kertoisi miten asiat tulee ratkoa.

Hyvä ohjaaja on valmis käyttämään paljon aikaa ollen vain hiljaa ja kuunnellen tarkkaavaisesti. Ehdotusten sijaan hän esittää ensisijaisesti kysymyksiä, jotka auttavat häntä sekä ohjattavaa ymmärtämään tilanteen paremmin. Hän pyrkii myös ajoittain tiivistämään ohjattavan siihenastiset sanottavat omin sanoin, sekä ilmaistakseen ohjattavalle että hänet on kuultu, että saadakseen ohjattavan selventämään mahdollisia epäselvyyksiä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ehdotuksia voisi koskaan esittää, mutta niiden kanssa ollaan varovaisia. Vähintäänkään niitä ei esitetä, ennen kuin ohjattava itse ilmaisee haluavansa niitä.

Pyri ratkaisukeskeisyyteen

new-life-1207327_1280

“Sanoisin, että ohjelma sai minut pohtimaan käytösmallejani paljon. Ja erityisesti tavoitteiden asettamista … Asetat tavoitteen, olet vastuussa ryhmälle ihmisiä, pidät huolta siitä että se on saavutettavissa, pidät huolta siitä että tulee tehdyksi, että se tulee tehdyksi ajoissa, että pystyt tekemään sen … sen oppiminen, miten asettaa tavoitteita, on muuttanut käytöstäni paljon.” — vertaisohjausohjelmaan osallistunut opiskelija [1, s. 103]

Ongelmakeskeisessä lähestymistavassa keskitytään analysoimaan ongelmaa ja sen syitä. Sitä kuvaavat kysymykset kuten “miten tämä ongelma alkoi”, “mitä ajatuksia sinulla on tästä ongelmasta”, ja “miten tämän ongelman ajattelu vaikuttaa sinuun”. Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa taas keskitytään siihen, miten ongelmat voitaisiin ratkaista. Sitä kuvaavat kysymykset kuten “kuvittele että ongelmaan olisi maagisesti löytynyt ratkaisu, ja kerro millainen se olisi”, “kuvaa tapoja saada tämä ratkaisu aikaan”, ja “mitä ajatuksia sinulla on tästä ratkaisusta”. [5]

Ratkaisukeskeisten lähestymistapojen suosio terapeuttien keskuudessa on kasvanut viime vuosikymmeninä. Niitä on myös testattu ohjauksessa. Ne vaikuttaisivat alustavasti paremmilta kuin ongelmakeskeiset. Yhdessä satunnaistetussa tutkimuksessa (n = 225) ratkaisukeskeiset ohjauskysymykset olivat parempia lisäämään myönteisiä tunteita, vähentämään kielteisiä, vahvistamaan ihmisten uskomusta kykyynsä ratkaista ongelmat, sekä tuottamaan uusia tapoja saavuttaa tavoitteensa [5].

Pyri konkreettisiin ja mitattaviin tavoitteisiin

success-846055_1920

Olin jäänyt jälkeen yhdellä kurssilla, ja muut ryhmäläiset olivat ehdottaneet erilaista tapaa jolla ottaa vähän kerrallaan kiinni, sen sijaan että koettaisin tehdä kaiken kerralla. Tekisin sitä ajoittain, niin että joka kerralla saisin vähän ylimääräistä tehtyä tavallisten kurssitöiden lisäksi. Ja näiden viikottaisten tapaamisten avulla sain pidettyä itseäni vastuussa niistä pienistä rakseista joita olin keräämässä. — vertaisohjausohjelmaan osallistunut opiskelija [1, 103]

Ohjaus pyrkii pohjimmiltaan antamaan ohjattavalle uusia tapoja edistää tavoitteitaan ja ratkoa ongelmiaan. Sen vuoksi on tärkeää ainakin pyrkiä siihen, että ohjattavalla olisi kunkin ohjauskerran lopussa jokin konkreettinen toteutusaikomus: tavoite ja käsitys siitä, mitä aikoo seuraavaksi tehdä siihen pyrkiäkseen. Tavoitteen olisi hyvä olla tarpeeksi selkeä, jotta seuraavan tapaamisen aikaan voisi arvioida, onnistuiko se ja miten sitä kannattaisi yrittää jos ei onnistunut.

Ohjauskerran rakenne jaetaan usein neljään vaiheeseen ns. GROW-mallin mukaisesti:

  • Tavoite (Goal): Tämä vaihe käsittelee sitä, mitä ohjattava haluaa saavuttaa. Hyvä tavoite on täsmällinen, saavutettava ja hyödyllinen. On selkeää milloin se on onnistunut tai epäonnistunut, ja se pyritään saavuttamaan johonkin tiettyyn aikaan mennessä.
  • Nykytila (Reality): Tämä vaihe käsittelee sitä, mikä on nykytila suhteessa tavoitteeseen. Esimerkiksi miksi tavoitetta ei ole vielä saavutettu, ja mitä sen saavuttamiseen tarvittaisiin? Onko ohjattava jo koettanut tehdä jotain tavoitteen saavuttamiseksi? Miksi tavoite on tärkeä?
  • Mahdollisuudet (Options): Tämä vaihe käsittelee sitä, mitä tapoja tavoitteen saavuttamiseen olisi. Mitä voisi tehdä? Onko heti mieleentulevien lähestymistapojen lisäksi jotain muuta? Mitä etuja ja haittoja kullakin lähestymistavalla olisi?
  • Tie Eteenpäin (Way Forward): Tämä vaihe käsittelee sitä, mitkä ovat konkreettiset seuraavat askeleet tavoitteeseen. Mitkä keksimistänne mahdollisuuksista ovat parhaat? Saatteko luotua toteutusaikomusta?

Näin kirjoitettuna rakenne näyttää suoraviivaiselta, mutta käytännössä se on harvoin sitä – joskus ohjattava saattaa löytää tien eteenpäin jo nykytila-vaiheessa, ja toisaalta nykytilan pohtiminen voi usein muuttaa tavoitetta ja johdattaa määrittelemään sen uudestaan. Ohjaustutkija Anthony Grant on kommentoinutkin, että GROW voi käytännössä olla enemmänkin GRGROGROOGROWOGORW, eikä tästä kannata huolestua [6].

Mitä seuraavaksi? 

Yllä käsiteltyjä ohjeita voi periaatteessa soveltaa milloin tahansa kun tarvitsee tukea tai auttaa jotakuta muuta. Ehdotusten korvaaminen kysymyksillä voi olla hyväksi myös aivan tavallisessa keskustelussa! Jos kuitenkin haluat saada näistä ohjeista kaiken irti, harkitse että etsisit jonkun ihmisen, jonka kanssa tahtoisit harrastaa säännöllistä vertaisohjausta. Voitte sopia tapaavanne (fyysisesti tai virtuaalisesti) esimerkiksi pari tuntia viikossa, ja tarkkailla koetteko hyötyvänne tapaamisista.

Kehitystö järjestää myös Helsingissä ajoittaisia työpajoja, jossa harjoitellaan vertaisohjaustaitoja, ja josta voi etsiä itselleen ohjausparia. Artikkelin viimeisimmällä päivittämishetkellä seuraava oli 8.4.2017 (ilmoittautuminen ja lisätietoja täältä). Seuraavista työpajoista tiedotetaan tässä blogissa sekä Facebookin Kehitystön tapahtumat Helsinki -ryhmässä.

Tutkimusta ohjauksesta

mathformulas

”Huomasin henkisissäkin kyvyissäni valtaisan eron niinä lukukausina kun osallistuin [vertaisohjausohjelmaan], verrattuna niihin joiden aikana en osallistunut … Koska muut meneillään olevat asiat eivät häirinneet minua, tuntui että olin tarkkaavaisempi tunneilla, ja kykenevämpi tekemään ja keskittymään kotitehtäviin. Tiesin että oli aika ja paikka jossa niitä asioita voisi käsitellä, sen sijaan että niistä olisi tarvinnut huolehtia jatkuvasti.” — vertaisohjausohjelmaan osallistunut opiskelija [1, s. 97]

Tämänhetkinen tutkimustieto ohjauksen hyödyistä on rajallista, mutta alustavasti lupaavaa. 18 tutkimusta ja yhteensä 2090 henkilöä kattanut meta-analyysi [2] totesi ohjattavien hyötyvän merkittävästi, mm. taitojen, hyvinvoinnin, asenteiden ja itsesäätelyn saralla. Kirjoittajat kuitenkin totesivat, että vaikka julkaisuharhasta ei muutaman testin perusteella näkynytkään merkkejä, nämä testit saattavat olla harhaanjohtavia kun tarkasteltujen tutkimusten määrä on niin pieni kuin oli. Valtaosa tutkimuksista perustui myös itseraportointiin, mikä ei ole kaikkein luotettavin tapa kerätä tietoa.

Mainittu tutkimus keskittyi ammattilaisohjaukseen. Muutaman alustavan tutkimuksen mukaan ohjaus on hyödyllistä silloinkin kun kyse on vertaisohjauksesta jossa ohjaajat eivät ole koulutettuja ammattilaisia [1, 3], joskin näyttö tästä on hieman ristiriitaista ja ammattilaisohjaus on selkeästi vielä hyödyllisempää [4].

Aikamme tapaamisiamme jatkettuamme Oliver muutti Yhdysvaltoihin, ja aikaerot tekivät tapaamisistamme sen verran hankalia, että ne jäivät pois. Tuoreeltaan aloitin kuitenkin samanlaisen järjestelmän toisen ystäväni Antin kanssa. Tapaamiset ovat taas toimineet hyvin ja auttaneet kumpaakin meistä parantamaan elämäämme.

Aiheesta syvemmin kiinnostuneelle artikkelin lopusta löytyy vielä lähdeviitteitä ja kiitokset.

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä. Lue loppuun

Kehitystö järjestää tammi-maaliskuussa Helsingissä ilmaisia työpajoja

Valtaosa lukijoistamme tietää Kehitystön tällä hetkellä lähinnä blogitekstiemme kautta. Olemme kuitenkin järjestäneet yli vuoden verran erilaisia työpajoja, joissa ihmisillä on ollut tilaisuus soveltaa artikkeleissamme käsiteltyjä tekniikoita omaan elämäänsä. Työpajat ovat tähän asti olleet kokeellisia ja suhteellisen pienelle piirille rajattuja, mutta alamme nyt olla niihin sen verran tyytyväisiä, että koetamme avata ne myös suuremmalle yleisölle.

Työpajat ovat ilmaisia, mutta niiden tila on rajoitettu, jonka vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista. Osallistujat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautua voi osoitteessa http://tinyurl.com/Kehitysto2016 .

Työpajat sijaitsevat Helsingissä keskustan alueella tai lähistöllä. Kellonaika on 13-17. Tarkempi sijainti ilmoitetaan mukaan päässeille sähköpostilla.

Työpajojen kuvaukset:

Lauantai 30.1.: Suunnittele vuotesi 2016: Vuoden vaihduttua on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miten edellinen vuosi meni. Mistä viime vuonna tapahtuneista asioista olet ylpeä, mitä olisi voinut olla enemmän ja mitä vähemmän, mitä olisi voinut tehdä toisin? Näiden asioiden pohjalta on sitten hyvä siirtyä miettimään, miten toteuttaa seuraava vuosi, ja asettaa itselleen konkreettisia tavoitteita. Tule miettimään, miten saisit vuodesta 2016 itsellesi mahdollisimman hyvän.

Lauantai 13.2.: Hyvää elämää etsimässä: Onko sinulla elämässä jotain, joka hiertää ja vaivaa? Mitkä ovat intohimosi? Missä haluaisit olla kymmenen vuoden päästä? Tiedätkö mitä haluat tehdä elämälläsi? Ovatko unelmasi kodissa ja perheessä, työssä ja kunniassa vai lomassa ja kumiankassa? Mikä on oman elämäsi päämäärä?

Työpaja tarjoaa lämpimässä yhteishengessä mietintähetken edellisten kaltaisten kysymysten hahmotukseen ja työkaluja toteutukseen omassa elämässä. Työpaja ammentaa empiirisen sosiaalipsykologian itseohjautuvuusteoriasta, jonka mukaan ihmisellä on kolme sisäisen motivaation perustarvetta: yhteisöllisyys, vapaaehtoisuus ja kyvykkyys. Toiseksi sen pohjalla on positiivisen psykologian perustajahahmo Martin Seligmanin good life, engaged life ja meaningful life kolmijako. Luvassa on tutkimustietoa aiheista, harjoitteita ja keskustelua.

Lauantai 27.2.: Liittolaisuuteen tunteidensa kanssa: Meillä on luontainen taipumus pyrkiä hallitsemaan tunteitamme. Monet pyrkivät kokemaan mahdollisimman paljon myönteisiä tunteita, ja välttämään kielteisiä. Samaan aikaan tunteita ja järkeä ajatellaan myös usein toistensa vihollisina. On vallitseva stereotypia, että ns. ’looginen’, ’järjellinen’ tai ’rationaalinen’ toiminta vaatisi tunteiden tukahduttamista. Tässä työpajassa käsitellään sitä, miten niin myönteiset kuin kielteisetkin tunteet voivat ohjata meitä toimimaan paremmin, mikäli vain olemme valmiit kuuntelemaan niitä ja hyväksymään ne. Pyrkimyksenä on auttaa osallistujia kokemaan tunteensa enemmän liittolaisinaan kuin vihollisinaan.

Lauantai 12.3.: Tapojen muodostaminen ja ylläpitäminen: Hyvät rutiinit ovat yksi hyvän elämän kulmakivistä. Kun jostakin asiasta on saanut muodostettua tavan, tapahtuu se kuin itsestään. Enää sen eteen ei tarvitsee käyttää aktiivisesti vaivaa tai tahdonvoimaa. Mutta miten saada itsensä muodostamaan tapoja esimerkiksi liikuntaan, terveelliseen syömiseen, tai opiskeluun/työntekoon liittyen? Tai mitä tehdä katkaistakseen vanhat, haitalliset tavat? Näitä kysymyksiä käsitellään tässä työpajassa.

Kasvun asenteella kohti menestystä

piano-691716_1280

Hopeinen merkki
Olemme arvioineet tämän tekstin väitteiden perustuvan lupaavaan tutkimusnäyttöön. Lisätietoa klikkaamalla.

Sarah Constantin kirjoittaa esseessään ”Errors vs. Bugs and the End of Stupidity” siitä, miten hänen pianonsoiton opettajansa oli ajoittain järjestänyt hänelle yksityistunteja oman opettajansa Phil Cohnin kanssa. Virheitä tehdessään Constantin oli kokenut itsensä huonoksi soittajaksi ja hävennyt sitä, että tuhlasi mestarisoittajan aikaa. Mutta Cohn ei ollut koskaan vaikuttanut kärsimättömältä. Sen sijaan hän oli laittanut Constantinin tekemään harjoituksia, joilla hän oppisi pois väärästä kädenasennosta tai liikesarjasta, joiden syytä virheet olivat.

Tämä oli Constantinille uutta. Hän oli aina ajatellut virheidensä johtuvan siitä, että oli ”huono pianonsoitossa” tai ettei hän ”ollut harjoitellut tarpeeksi ahkerasti”. Hänelle ei ollut tullut mieleen, että väärän koskettimen painamisella olisi aina konkreettinen fysikaalinen syy. Juuri ennen virhepainallusta hänen sormensa olisivat asennossa, joka tekisi sen painalluksen väistämättömäksi. Ja sormien päätymisen siihen asentoon voisi korjata tekemällä tarkoituksellisesti sopivia harjoituksia.

Constantin päätyy tästä siihen, että ilmaukset kuten ”olen huono pianonsoitossa” tai ”olen laiska” ovat oikeasti tapoja sanoa ”pärjään pianonsoitossa huonosti enkä tiedä miksi” / ”en saa täytettyä velvollisuuksiani ajoissa enkä tiedä miksi”. Kun ymmärryksensä saa muutettua muotoon ”pärjään pianonsoitossa huonosti koska olen oppinut liikesarjan, jonka lopuksi sormeni jäävät väärään asentoon” tai ”en saa täytettyä velvollisuuksiani ajoissa koska minulla on huono kalenterijärjestelmä”, ei asia enää tunnu henkilökohtaiselta puutteelta. Se tuntuu ongelmalta, joka vaikuttaisi vääjäämättömästi samalla tapaa keneen tahansa. Siitä tulee asia, johon löytyy konkreettinen korjausväline. Ei ole huonoja ihmisiä, on vain erilaisia syitä, miksi jokin asia ei aina toimi.

Tämä on voimakas ajattelutapa. Kun sen on kunnolla omaksunut, alkaa ongelman kohdatessaan vaistomaisesti miettiä, mitkä tekijät aiheuttavat tämän ongelman, ja miten ne saisi korjattua? Constantin oli ajatellut itseään huonona soittajana ja hävennyt sitä, mutta ongelmat muuttuivat heti käsiteltäviksi, kun niiden alla piilevät syyt paljastuivat.

Tutkimustiedolla kasvamaan kohti parempia asenteita

blossom-918453_1280

Constantinin kuvaamaan ajatteluun kuuluu olennaisena osana ajatus siitä, että omat kyvyt ja rajoitukset eivät ole pysyviä tai muuttumattomia, vaan itseään voi aina kehittää ja parantaa. Vastakkaista näkemystä voisi luonnehtia uskona siihen, että omat kyvyt ovat pysyviä, että sisäsyntyisiä ominaisuuksiaan ei voi juuri kehittää, ja että kaikessa pärjäämisessä on kyse lähinnä siitä, oliko valmiiksi älykäs vai ei.

Nämä kuvaukset ovat lähes samat kuin psykologi Carol Dweckin määritelmät kasvun asenteelle (growth mindset) ja muuttumattomuuden asenteelle (fixed mindset) [1]. Kasvun asenne ei tarkoita uskoa siihen, etteikö sisäsyntyisillä ominaisuuksilla olisi mitään merkitystä. Sen sijaan se tarkoittaa uskoa siihen, että itseään voi aina kehittää merkittävästi alkuperäisistä lähtökohdistaan pidemmälle.

Dweckin tutkimuksissa ihmiset, joilla on joko ollut kasvun asenne tai joita on johdatettu ajattelemaan kasvun asenteen kautta, ovat pärjänneet huomattavasti paremmin haastavissa tehtävissä kuin ihmiset, joilla on ollut muuttumattomuuden asenne.

Yhdessä alkuperäisistä tutkimuksista joukolle koululaisia annettiin aluksi joukko helppoja tehtäviä ratkottavaksi, ja he saivat jälkikäteen kehuja siitä miten hyvin olivat ratkoneet niitä [2]. Osalle sanottiin lisäksi, että heidän oli täytynyt olla hyvin älykkäitä saadakseen ongelmat oikein. Toiselle osalle sanottiin, että heidän oli täytynyt tehdä lujasti töitä, ja kolmannelle ei sanottu mitään yleisen myönteisen palautteen lisäksi. Myöhemmissä tarkoituksellisen mahdottomissa tehtävissä ne koululaiset, joiden älykkyyttä oli kehuttu, jaksoivat yrittää huomattavasti lyhyempään, nauttivat tehtävistä vähemmän, ja pärjäsivät myös huonommin myöhemmissä ei-mahdottomissa tehtävissä.

113 erillistä tutkimusta ja yli 28 000 koehenkilöä 10 eri maasta kattanut meta-analyysi [3] osoitti että:

  • Ihmiset joilla oli kasvun asenne asettivat useammin tavoitteeksi oppimisen tai onnistumisen, siinä missä ihmiset joilla oli muuttumattomuuden asenne pyrkivät useammin näyttämään hyvältä muiden silmissä.
  • Asioita tehdessään ihmiset joilla oli kasvun asenne valitsivat enemmän strategioita, jotka auttoivat heitä ratkomaan vastaantulevia ongelmia. Ihmiset joilla oli muuttumattomuuden asenne valitsivat enemmän strategioita, jotka tekivät asiat heille vaikeiksi, jotta he voisivat sitten syyttää ulkoisia olosuhteita epäonnistumisestaan.
  • Ihmiset joilla oli kasvun asenne kokivat vähemmän kielteisiä tunteita ja uskoivat enemmän onnistumiseensa.
  • Yllämainituista tuloksista vähentyneet kielteiset tunteet, suuremmat odotukset onnistumisesta, ja ratkaisukeskeisten strategoiden valitseminen auttoivat ihmisiä kaikkein eniten tavoitteissaan.

Monet aiemmat tutkimukset ovat rajoittuneet suhteellisen pieniin kokeisiin laboratorio-olosuhteissa. Tuore 13 yhdysvaltalaista lukiota ja 1594 oppilasta kattanut tutkimus [4] kuitenkin totesi, että lyhytkin kasvun asennetta kehittävä verkkokurssi sai nostettua alisuoriutuvien (mutta ei kaikkien) oppilaiden oppimistuloksia kouluolosuhteissa.

Kasvun asenteen työvälineitä

tools-625620_640

Täydennä lause: ”En ole sellainen ihminen, joka osaisi…” Useimmilla ihmisillä löytyisi tähän jotain – oli kyse sitten julkisesta esiintymisestä, tanssimisesta, urheilemisesta, ruuanlaitosta, matematiikasta, tietotekniikasta, tuntemattomille puhumisesta, piirtämisestä tai kirjoittamisesta, tai jostain muusta. Mutta sen sijaan että ajattelisit olevasi pysyvästi kykenemätön johonkin, löytäisikö vaikeuksien takana olevat syyt? Vasta kun tiedät ongelmien syyn, pystyt aidosti arvioimaan sitä, olisiko niiden korjaaminen liian haastavaa.

”Syyajattelu” on olennainen osa Murphyjitsua, jossa pyritään systemaattisesti paikallistamaan ja korjaamaan mahdolliset epäonnistumisen syyt tulevaisuudensuunnitelmissaan. Lopettamalla itsensä ajattelemisen ”huonona” voi myös kehittää itsemyötätuntoaan. Samoin neljän askeleen kaavassa etsitään konkreettisia täyttymättömiä tarpeita, jotka ovat huonon olon syynä.

Mitkä ovat ne asiat, jotka tällä hetkellä tuottavat elämääsi eniten tyytymättömyyttä? Mitä syiden niiden takana voisi olla, ja mitä niille voisi tehdä?

Kaksi mahdollista toteutusaikomusta omaksuttavaksi:

  • ”Kun huomaan käyttäväni itsestäni arvottavaa sanaa kuten huono, laiska, tyhmä, vastuuton, jne., muotoilen ajatukseni uudelleen siten, etten käytä sitä sanaa, ja koetan löytää konkreettisen syyn sille miksi minulla on vaikeuksia”.
  • ”Kun huomaan ajattelevani tai sanovani etten ole sellainen ihminen joka osaisi asiaa X, muutan sanani muotoon ’en ole vielä sellainen ihminen joka osaisi asiaa X’.”

Kohti superkasvua

Muuttumattomuuden asenteen mukana tulee usein tunne siitä, että pitäisi välttää tekemästä virheitä muiden nähden. Jos kerran ihmisillä on tietty pysyvä taitotaso, niin on noloa paljastaa muille, miten huono onkaan. Tästä ajattelutavasta voi olla vaikea luopua vielä senkään jälkeen, kun sen on järjen tasolla tiedostanut virheelliseksi. Silloin voi olla hyödyllistä ajatella asiaa toisesta näkökulmasta.

Anna Salamonilla oli tapana epäröidä tyhmien kysymysten esittämistä tai uusien taitojen kokeilemista julkisesti. Hän koetti päästä tästä yli vakuuttamalla itselleen, ettei muiden ihmisten mielipiteellä ollut väliä. Se ei kuitenkaan toiminut hirveän hyvin.

Sitten hän päätti piirtää kuvan siitä, miten nopeasti hän uskoi kehittyvänsä sellaiseksi, joka tekisi muihin ihmisiin vaikutuksen.

VaikuttavuusKäyrä

Sininen käyrä edustaa hänen arvaustaan siitä, miten nopeasti hän kehittyisi jos hän keskittyisi näyttämään aina hyvältä. Ruskea käyrä edustaa taas sitä, miten nopeasti hän alkaisi näyttää muiden silmissä hyvältä, jos hän tekisi virheitä mahdollisimman nopeasti ja usein. Aluksi hän vaikuttaisi huonommalta, mutta hän oppisi nopeampaa, päihittäen sinisen käyrän ennen pitkää.

Näin ajattelemalla hänen ei enää tarvinnut valita hyvältä näyttämisen ja kehittymisen välillä, vaan pelkästään sen väliltä, vaikuttaako hyvältä ja osaavalta nyt – vai vielä paremmalta ja osaavammalta tulevaisuudessa.

Kumman sinä haluat valita?

Piditkö tästä artikkelista? Lähetä meille sähköpostisi niin ilmoittelemme uusista ja mielenkiintoisista jutuista. Liity listallemme tästä linkistä. Voit myös seurata meitä Facebookissa ja Twitterissä. Lue loppuun